IRC-Galleria

Tänä aamuna sinä mutisit. Sinä mutisit, ja huone oli hämärä sen jälkeen, kun minä sieltä valon sammutin. Minä annoin sinulle suukon ja halasin sinua, ja sinä halasit minua takaisin. Puoli kahdeksalta minä seisoin kotiovella ja väänsin avainta lukossa ihmetellen, miksi talo oli valoton ja öinen ja niin kamalan hiljainen. Pikkupikkuveli oli nukkunut pommiin, ja minä järjestelin kiireessä työpaperit, ja pikkuveli painui suihkuun, sillä sen kirjoitukset alkoivat tänään, ja me nuoremman veljeni kanssa lähdimme varttia vaille perä kanaa yläastetta kohti ajelemaan.

Tänään minä olen ollut jälleen kerran historian ja yhteiskuntaopin opettaja, ja iltapäivällä minä olin väsynyt, ja minä ahdoin ruokaa sisääni, sillä minun oli nälkä, ja yksi ystäväni tuli näyttämään uutta pientä koiravauvaansa, joka oli valkoinen ja tavattoman suloinen en minä minä muista minkä rotuinen, mutta kissaa pienempänä kahdeksanviikkoisena räppänänä se minusta muistutti vielä huvittavan paljon siistiä söpöä isokokoista rottaa. Sen jälkeen minä nukahdin olohuoneen sohvalle, enkä herännyt ennen iltaseitsemää, vaikka pikkuveljeni mesosi ja tiputti ympäri keittiötä kaksi sataa hammastikkua lojumaan.

Nyt minä olen käynyt suihkussa, ja minä olen puhdas ja sileä, ja minun hiukseni ovat kiharat ja kosteanpunaisenruskeat ja kasvavat juuresta omaa väriä ulos maailmaan.

-Suuse-

Vuokranmaksupäivä. Ilmoittauduin juuri yhteen tenttiin lisää sen jälkeen, kun eilisiltana innostuin ilmoittautumaan viiteen samankaltaiseen. Juuri nyt minua ei ärsytä paljon mikään. Paitsi hiljaisuus ja oma pieni takkuinen pää, joka ei osaa ajatella nollaa ja painua nukkumaan. Pitäisi käydä nykysuomen laitoksen amanuenssin juttusilla luovuttamassa työtodistus viidentoista viikon lehtitoimittajan hommista toimituksessa, sillä siitä hyvästä saa palkan lisäksi opintopisteitä. Toimittajanhommia enemmän minä viihdyn opettajana, mutta siitä minä en saa opintopisteitä tänä vuonna, koska minä olen toimittajanhommista maksimin jo ehtinyt kandidaatin papereita varten keräämään. Sinua minä en saa mielestäni.

Hyvää yötä sisko ja molemmat veljeni kumpikin, hyvää yötä kuu ja kissat, ja minä olen hukannut korvakoruni, minne minä olen ne hukannut en minä tiedä melkein minne vain. Hyvää yötä, kultarakas. Hyvää yötä.

-Suuse-

Juuri nyt minä olen ihan varma siitä, että näillä sekunneilla minun pääni tulee sekoamaan. Muutaman minuutin kuluttua minä työnnän punaisen takkuisen kuontaloni tehosekoittimeen ja olen kuohkea, enkä minä sen jälkeen ymmärrä enää edes inhota omaa laiskuuttani, jota minä opiskelua kohtaan tunnen juuri nyt.

Toisinaan olisi paljon nykyistä helpompaa vain yksinkertaisesti jo elää työelämän varjoissa ja hajota arkielämän kuiviin ärsyttäviin vastahakoisuuksiin. Minä olen opiskellut jo miten monta vuotta saamatta itsestäni irti juuri mitään kovin lopullista tai kovin näkyvää? Huomenna minä herään aamulla ja raahaan itseni autoon ajaakseni Vaasaan istumaan luennolle ja kämpilleni tietokoneen ääreen ikkunan luo, jonka maisemaa minä inhoan. Siellä minä olen tajuamatta miksi, mutta minä olen, ja minä jään siihen asti, kunnes minä olen vapaa taas lähtemään sieltä pois edes hetkeksi. Tämä minun typerä tuuliajoni ei johdu siitä, että kämppikseni tai yliopisto inhottaisi minua, vaan siitä, että minä yksinkertaisesti en viihdy Vaasassa; minä en saa sovellettuani itseäni sinne mitenkään. Eilisiltana pikkuveljeni ehdotti, että minä muuttaisin Seinäjoelle asumaan. Kulkisin sieltä käsin Vaasassa silloin, kun on tarpeen, ja lopun aikaa viihtyisin ja asuisin ihan oikeasti jossakin sellaisessa paikassa, jota minä voin kutsua kodiksi, jossa minä oikeasti tahtoisin olla ja tehdä ruokaa ja imuroida ja nukkua ja katsoa televisiota iltaisin.

Tänä keväänä minun kouluni koostuu tenteistä. Miksi joka ikinen kevät minulla on tämä sama tunne? Sama tunne tiedottomuudesta, epävarmuudesta ja luovuttamisen sietämättömästä houkutuksesta, siitä, että toisinaan olisi vain paljon nykyistä helpompaa olla jossakin ihan muualla kuin opiskelemassa siellä, missä minä olen juuri nyt.

Silmälasit makaavat ties missä. Sinua minä olen ajatellut koko illan; sinun lämpöistä turvallista kainaloasi ja sinun käsiäsi ja sinun rauhallista hengitystäni, joka tuhisee minun korvaani toisinaan iltaisin. Kiitos, että sinä eilen autoit minua. Kiitos, että sinä minua rakastat.

-Suuse-

Tänään minä en tiedä mitä minä olen leiponut. Ne tuoksuvat hyvältä, ja ne ovat suklaisia ja väriltään kauniin ruskeita, mutta minä en ole vilkaissutkaan reseptikirjaa, enkä minä siksi osaa edes kuvitella, miltä ne maistuvat. Pikkuveli kiskoo olohuoneen sohvalla päiväunia. Pakkanen unettaa, vaikka minä olen nukkunut viime yönä yli kahdeksan tunnin unen, jossa sinä olit, ja jossa minä silitin sinun vaaleita hiuksiasi ja hyräilin. Tänään kissat ärsyttävät minua. Ne maukuvat ja tahtovat ruokaa, ja ne tahtovat ulos ja hyppivät pöydälle ja karvaavat keittiön ainoan maton. Pitäisi tehdä ruokaa, sillä tänään minä en ole syönyt. Minä olen vain nuuskinut uunin leipomustuoksuja, joista lämpöinen pehmeys jää koko loppupäiväksi talon tyhjiin huoneisiin.

Minä myönnän olevani niin laiska, että en viitsi edes yrittää ajatella mitään muuta kuin sinua ja sinun ilmeitäsi, joiden ansoista minä tänään hymyilen.

-Suuse-

Minun pikkusiskoni, sinua minä ikävöin. Anna anteeksi, etten minä tänä aamuna ehtinyt nousta sinua halaamaan. Viime yönä en minä muista mitä unta minä näin, mutta levottomuudessa minä heräsin aamulla ihan liian myöhään ja silti niin kamalan aikaisin.

Tänään minä olen leiponut. Ehkä minä tein suklaisia pikkuleipiä tai suklaisia kahvileipiä en minä tiedä miksi niitä kutsuisi, mutta pikkuveli taisi pitää niistä kaikkein eniten. Minä olen höpöttänyt mummolleni ja kuunnellut hänen juttujaan menneestä ja nykyisestä, tuijottanut hänen iäkkäitä kunnioitettavankauniita ryppyisiä kasvojaan ja tajunnut, että aikaa ei ole paljon, vaikka sitä välillä tuntuu olevan ihan liikaakin. Eilen illalla minä valtasin ystäväni auton etupenkin, ja me puhuimme kaikesta emmekä ehkä kuitenkaan mistään yhtään mistään ollenkaan, ja minun jalkani olivat puutuneet, ja minua väsytti, vaikka meillä oli hauskaa, ja ulkona satoi, ja pikkupikkuveli sanoi, että voisi mennä jo kotiin nukkumaan. Nyt minä en tiedä mikä minua painaa vuoteenpohjalle näin paljon makaamaan. Huomenna on vapaapäivä, ja jääkaapissa on enää kaksi maitoa, ja minulla oli suunnitelma, jonka minä leipoessani unohdin. Jos minä aamulla olisin juonut päivän vitamiiniannoksen, minä voisin heittää voltin juuri nyt.

Yläkerran aulassa ei ole valoja, kyllä sinä tiedät, sinä olet nähnyt mitä kaikkea se hämärässä muistuttaa. Sinulla on kauniit vaaleat hiukset, ja tänään sinusta jäi kahden päivän muisto, vaikka minä eilen sinua tuskin ehdin edes katsoa silmiin. Voi jos me voisimme istua nelistään kaikki me muksut tässä hämärässä huoneessa juuri nyt.

-Suuse-

Aamulla minä kysyin sinulta, onko sinulla mitään käsitystä siitä, miten kauan me olemme jo seurustelleet. Yli seitsemän kuukautta, jos juhannuksesta lasketaan. Kahdeksan, jos lasketaan kesäkuun alusta, siis viimeistään sieltä asti, mistä me keskenämme yhdessä olemme pyörineet.

Minun painoni ei ole noussut sitten viime toukokuun. Tänään minun ei ole tehnyt mieli tupakkaa, ja yösyöminen on typerää tylsän illan häpeällistä ajanvietettä, paitsi silloin kun mässäily kohdistuu pelkkään salaattiin. Minun silmäluomiani on väsyttänyt koko illan. Pikkusiskon kanssa puhuttiin tatuoinneista. "Minulle riittää yksi", minä sanoin ja ajattelin oikean jalan sisänilkkani pientä liskoa, joka ei luovu minusta milloinkaan. Yläasteikäiset ovat kutistuneet. Onko ihan oikeasti rasismia sanoa neekeri, jos sanaa neekeri käyttää tarkoitukseen kuvata toisenlaisuutta? Yläasteella minun matematiikan opettajani kutsui Reijaa sussuksi. Minä istuin Reijan takana, ja Reija ei tajunnut, että sussu kirjoitettuna pienellä tarkoittaa ei lempinimeä vaan tyttöystävää. Sinä olet komea mies, ja illalla keskustassa tihutti vettä. Vieremältä kotoisin oleva ystäväni sanoo, että vettä ripsii silloin, kun sitä eteläpohjalaisen mielestä tihuttaa. Täytyy pestä kasvot ja mennä nukkumaan.

Illalla hämärässä huoneessa voisiko olla, että sinun kainalosi on paras paikka maailmassa, ja että sinä maailmassa olet kaikkein ihanin ihminen? Hyvää yötä, rakas.

-Suuse-

Perjantaina iltapäivällä ATK-tunnilla seitsemäsluokkalaisten matematiikan opiskelu on saavuttanut tietokonemaailman. Opettajainhuoneessa on ollut hiljaista, ja minä olen painanut mieleeni seinien värit ja taulujen kummallisen sotkuiseninnostavan taiteen ja ajatellut itseäni opettajana ja ehtinyt tajuta, että tätä minä todella haluan tehdä joskus sitten, kun minä yliopistosta maisterina valmistun.

Yöllä tunkkaisessa huoneessa talossa kaikki nukkuvat, ja sinä olet jäänyt yöksi, ja siitä minulla on keltainen olo; kyllä sinä tiedät mitä se tarkoittaa, sillä sinä itse keksit kaiken sen. Muutama päivä aiemmin minä kysyin, miten minä pääsisin sinun sydämeesi, ja sinä sanoit, että minä olen siellä jo, ja sen tajutessani minä siinä sinun halauksesi uumenissa onnellisena melkein pakahduin. Tänään minulla on ollut keltainen olo koko päivän, sillä sinä olet ollut minun kanssani. Karate Kidin jälkeen me sohvalla maatessa tehtiin yhdessä muutama karateliike. Ving ja vong ja viuh. Minun käteni sinun käsissäsi sinä huidoit liikkeitä ilmassa, ja minä nauroin, ja me nauroimme molemmat, ja kello meni ja meni, mutta sinä olit siinä vielä hetken ennen kuin sinä suutelit ja hymyilit ja lähdit kotiin päin.

Jos hiljaiset pienet keskustelut tuovat selvennyksiä kahden ihmisen väliseen yhteiseen maailmaan, me olemme läheisiä ja jotakin suurta ja tärkeää.

-Suuse-

Tammikuun viimeinen päivä. Yläasteen opettajista saa uuden kuvan, kun niitä katselee opettajanhuoneen puolella opettajan näkökulmasta seuraillen. Luokkahuoneessa tylsiksi opettajiksi ristityt kertovat opettajainhuoneessa talon parhaimmat vitsit, joille itse nauraa vielä seuraavalla jopa matematiikan tunnilla silloin, kun oikeasti pitäisi opettaa lapsia laskemaan geometriaa. Luokkahuoneessa epäpäteviltä opettajilta vaikuttavat persoonat ovat opettajainhuoneessa nykysuomen käyttötaidon priimuksia; he istuvat vihreällä sohvalla rennossa puolimakuuasennossa ja osaavat käyttää sanaa impotentti juuri siellä, missä pitääkin.

Yhden ystäväni kanssa yläasteella sijaistamassa minä tällä viikolla olen tuntenut meidät kaksi ihan oikeiksi opettajiksi välitunnilla opettajanhuoneessa saman pöydän ääressä keskellä yhteistä mutinaa oppilaista ja tunneista ja kaikesta mahdollisesta muustakin. Hassunkurista on kävellä kaksin oppikirjat kainalossa kakkoskerroksen matematiikansiipeen avaimet kädessä paloportaissa kellojen soitua sisälle hetki aiemmin.

Eilen illalla "mun opettaja, sä oot mun ikioma opettaja", sinä sanoit. Sinä olet minun rakas, ja voi niin ihana on nukahtaa sinun lähellesi, sinun lämpöiseen kainaloon.

-Suuse-

Historian opettajan sijaisuus jatkuu tämän viikon. Ulkona on kylmä, ja minun on ikävä sinua, ja tänään puolilta päivin kesken oppitunnin minä en yhtäkkiä osannut päättää olenko minä sulttaani vai sulttaani vai siis sulttaani vai olisinko minä sulttaani ollenkaan. Sormet ovat kohmeessa tai en minä tiedä ovatko ne kohmeessa ihan sama kylmä minun on kuitenkin.

Yläasteikäiset puhuvat. Yläasteikäisillä on joka päivä puheripuli ei sillä väliä mitä he eilen ovat nielleet tai jättäneet nielemättä tai no kuitenkin. Yläasteikäiset hölöttävät ja pölisevät eivätkä kykene tekemään kahta asiaa yhtä aikaa tai siis kyllä mutta silloin ne varmasti ovat kaksi ihan täysin väärää asiaa. Minä istun tyhjällä pulpetilla, ja toisinaan minä jopa saan heidät siinä istuessani hiljenemään. Ja minä istun ja potkin jaloillani ilmaa, sillä minun jalkani eivät minun siinä istuessani yllä lähellekään lattiaa. Luokka on viileä ja tunkkainen yhtä aikaa, ja minun pikkupikkuveljeni tuntee kaikista niistä oppilaista vähän liioitellen ilmaistuna no ainakin melkein jokaisen.

Tänään minä ajattelin käpertyä sinun kainaloosi.

-Suuse-

Perjantai. Yöllä minä innostuin leipomisesta. Kirjasin muistiin kymmenen uutta reseptiä ja suunnittelin niihin jo valmiiksi terveelliset pienet omalaatuiset muutokset. Kupillinen kahvia ei ollut laskea millään sinne asti, missä minulla edes hetken verran illasta olisi ollut joku muu kuin ilmapallomainen olo. Sinä sanoit, että sinun puolestasi minun painoni saa nousta. Tekee mieli suklaata. Nyt jos ei olisi täysi yö, minä sotkisin jauhoissa itseni ja matoista kaapinoviin kodin ison vihreänsävyisen keittiön, jonka kaapistoista minä en osaa etsiä vehnäjauhoja ja ruisjauhoja kaurahiutaleista erikseen. Jos nyt ei olisi järkevintä olla unten mailla, minä leipoisin.

Saatko sinä unta tämän yön? Nyt minä menen pesemään hampaat ja olemattoman pakkasen kuivattamat kasvoni; minä menen, ja minä menen nukkumaan. Tänä yönä minä voisin uneksia leipomisesta.

Ikävä.

-Suuse-