Luin jostain, että blogi on nettiin päivitettävä tekstikokoelma, jossa henkilö raportoi elämästään, jota ei ole.
Auts.
Heräsin aamulla aikaisin, kävimme äidin kanssa hakemassa veljen Espoosta ja ostimme paluumatkalla kinkun. Sitten koristelin majakan ja kohta menen nukkumaan.
Ei kun hei ihan tosissaan ajattelin puolustautua! (Tuntuupas jotenkin typerältä hyökätä ensin itseään vastaan ja sitten napauttaa takaisin ihan vain siksi, että saataisiin vähän kontrastia ja jännitettä elämään.) Neljä sanaa: minä en pidä blogia. Minulla on galleriapäiväkirja. En suostu käyttämään sanaa blogi (ammatinvalintani kylkiäisenä tulevalla konservatiivisella suhtautumisella uudissanoihin saattaa olla myös vaikutusta asiaan). Blogeja on poliitikoilla, musiikkikriitikoilla, Marika Fingerroosilla ynnä muilla sellaisille, joilla on oikeasti sanottavaa oikeista asioista. Blogit ovat in, joten niihin ladataan paljon odotuksia. Siksi ne saa myös ampua alas. Meillä tavallisilla ihmisillä on päiväkirjoja, jotka joskus nyt vain sattuvat olemaan maailmanlaajuisissa tietoverkoissa kaikkien saatavilla. Tämä on siis päiväkirja, ei blogi, päiväkirja.
Hetkonen...
Galleriapäiväkirja on nettiin päivitettävä tekstikokoelma, jossa henkilö raportoi elämästään, jota ei ole.
Hitto. Pitää hioa ajatusketjuja. Tai ainakin pitäisi varmistaa, että ne johtava jonnekin, ennen kuin menee kirjoittamaan ne tänne p ä i v ä k i r j a a n.