Lauloimme äidin kanssa pennuille Tonttujen jouluyötä ja ne innostuivat siitä kovasti. Tosin ne innostuvat myös kaurajauhelihapuurosta, likaisista sukista ja pikkukivistä.
Töissä Joulu on ihan konkreettisesti käsin kosketeltavissa. Ei tarvitse olla mikään Einstein-Mozart, että kuulee kassakoneiden laulavan hoosiannaa. Laatikoita menee hyllymetreittäin, kinkkua sikaloittain, suklaata kuutioittain... Ja minä hoilaan mielessäni, että tip tap tip tap sataviiskytkahdeksanjakolmekymmentä kiitos tipe tipe tip tap.
Kyllä olisi komiaa olla omistavassa portaassa tähän aikaan vuodesta!
Ja sitten töihin ilmestyi ihminen, jota ei koskaan enää pitänyt nähdä. Johan minä olen sille kahdet itkuiset jäähyväiset jättänyt! Pysyisi nyt poissa!
No okei, en itkenyt. Ei saa luulla liikoja.
Uusimmat blogimerkinnät
- "Ja maailma / on niin kova ja katala ... 16.06.
- Oksettava(ko) 14.05.
- Lomalomalomaloma... Ja kuinka se loppui. 03.05.
- Tänään ollaan nollat taulussaaaaaa... 19.04.
- Näitä päiviä. 08.04.
- Runo Johanna Sirkiälle 25.03.
- Yhteisökatsaus 24.03.
- Koirankakkakeskustelu 11.03.
- Virallisesti vanha 02.03.
- Luulosairas 17.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
- ▶ 2008 (159)
-
▼
2007 (189)
- ▶ joulukuu 2007 (22)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (36)
- ▶ syyskuu 2007 (23)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (15)
- ▶ kesäkuu 2007 (18)
- ▶ toukokuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (1)