Kirjoitan tämän tietoisena siitä riskistä, että joku ei ehkä pysty enää katsomaan minua silmiin.
Kaadoin olutta viemäriin. Nyt ei puhuta siitä viimeisestä lämpimästä lirauksesta siellä pohjalla vaan ihan kokonaisista pullollisista. Avasin, kaadoin, otin uuden, avasin, kaadoin... Yhdeksän kertaa.
Saanen selittää. Kyse ei ole siitä, että meillä juotaisiin liikaa olutta. Kyse on siitä, että meillä ei juoda lainkaan olutta. Helmikuun tupareiden jälkeen kaappeihin siunaantui varsin kattava kokoelma suomen suurimpien panimoiden tuotteita, jotka heikon käytön vuoksi unohtuivat sinne. Löytyessään ne olivat paitsi pölyyntyneitä, myös sakkaantuneita ja makeita.
"Voishan näitä varmaan sämpylätaikinaan laittaa...", ajattelin, mutta tulin sitten järkiini.
Minulla ei suoranaisia periaatteita ole, mutta viimeisten myyntipäivien kanssa olen saanut pidettyä suhteellisen yhtenäisen linjan: minen koske.