IRC-Galleria

Bussissa jossain takanani istui varhaisteini-ikäinen poika kavereineen. Ei minua ole keskustelut koskaan häirinneet, mutta tämä puhui kuin itsekseen koko matkan keskustasta Laajavuoreen. Kun yksi aihe oli koluttu, seurasi sekunnin - puolentoista hiljaisuus ja sitten lähti seuraava:

"Saat satamiljoonaa jos pystyt tekeen näillä sormilla näin kakskyt sekkaa. Ääähää, sun pitää tehdä se näillä MUN sormilla!"

Viisi minuuttia keskityin tarpeettoman tarkasti tähän papatukseen, ennen kuin diagnosoin hepun: keskittymishäiriö (minähän se ekspertti olen, jeah). Heti perään huomasin ajattelevani, miten kärsivällisiä ystäviä hänellä on. Miten kilttiä olla tuollaisen kaveri. Onpas kiva että nuori uhrautuu tuolla lailla.

Teki mieli lyödä itseäni.

Ihmeellistä, miten koulu iskostaa lasten päihin sellaisen piilorasistisen ajatuksen, että erilaistenkin kanssa pitää olla kaveri. Kilteimmät oppilaat sitten nuoleskelutarkoituksessa tai muuten vaan hakeutuvat juuri tällaisten "erikoisempien" lasten seuraan. Esitetään ystäviä ja hengaillaan yhdessä. Ymmärretään niin helkatisti toisen erilaisuutta ja puolustaudutaan yhdessä kiusaajia vastaan. Hieno asiahan se on, ei siinä mitään.

Silti kuvio oudoksuttaa hieman. Minkälainen ystävyys rakentuu sille pohjalle, että toinen on outo ja jonkun on oltava hänelle kiva? Ei kovin aito. Kyllä, lapsetkin osaavat olla erittäin epäaitoja ihmisiä. He oppivat teeskentelemään, jos ei muualta niin disneyn leffoista viimeistään.

Pahinta on se, jos lapselle aletaan antaa kiitosta siitä, että hän seurustelee jonkun kanssa. Juuri niin kuin itse ajattelin tänään bussissa: "onpas kiva että tuollakin on ystäviä". Kiitosta saa yleensä tehdystä työstä. Jos joku alkaakin suitsuttaa lasta ystävyydestä, se käsitetään jonain epämiellyttävänä suorituksena, jonka tekemisestä tulee saada palkinto. Lapsi ei ole tyhmä. Kun ystävyys vinksahtaa tällaiseksi, se erikoisempi kyllä huomaa sen.

Onko se sitten parempi antaa lasten klikkiytyä keskenään ja katsella vieressä kun toiset jäävät yksin? Niin no. Niin. En minä tiedä. Kai sitä pitäisi ratkaisuehdoituskin olla, kun on kerran esittää ongelmakin. Ehkä välituntihierarkiaan pitäisi puuttua kieltojen kautta: ketään ei saa kiusata. Muun pitää tulla luonnostaan