Noh, Fergus sai rauhoituspiikin ensimmäisenä. Sen pörröinen alapää ajeltiin ja pussukat vedettiin auki, mutta palleja löytyikin vain yksi! Lääkäri poisti sen ja alkoi ammattitaitoisesti etsiä toista. En minä sitä kivestä tuomitse... Menisin itsekin piiloon. Pienen ronkkimisen jälkeen möhkäle löytyi ja se napsaistiin asianmukaisesti irti.
Fergus menetti siis miehisyytensä, mutta sai vastapainoksi maskuliinisen lautasantennin päähänsä. Tötterö on muuten koiralle äärimmäisen kätevä vehje! Sen äiti tai veli ei enää saa vietyä sen suusta yhtään mitään ja se saa syödä ihan rauhassa. Tietysti piskiparan korvia ei voi rapsuttaa liikaa niin kauan kuin sillä se avaruuslookki päällä.
Seuraavana päivänä piti olla Parsan vuoro, mutta äiti peruutti ajan:
"Parsa on muutenkin niin rauhallinen. Sitä paitsi eihän se kuohinta tuotakaan rauhoittanut, katso nyt! Sitä paitsi Parsa on vielä niin lapsi... Ei se mitään sellaisia ole tehnyt. Sen pallit olisi varmasti vielä pienemmät ja vaikeammat löytää."
Odottelen sitä hetkeä, kun äiti tajuaa, että Parsa on lisäksi universumin toisiksi kaunein koira ja olisi suorastaan tuhluruutta, jos se ei pääsisi jatkamaan sydänpäisiä, kikkaraisia ja tarkkaavaisia geenejään eteenpäin!