Leikkasin hiukseni. En siis leikkauttanut, vaan leikkasin. Äidiltä tuli erittäin vaimea reaktio, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että homma on mennyt pahasti pieleen. Niin että kun joskus näette minut tuolla jossain, niin se keskihuono leikkaus on minun - ja vain minun - kannettava ristini. En voi laittaa mitään äidin, siskon tai kampaajan piikkiin.
Pitääpä pestä ne, laittaa jotain kivaa ainetta ja föönata ja katsoa miltä näyttää.
Tais tulla parturikeikka.
Terveisin Paukki 5 v., joka löysi sakset.
Ps. Mut hei! Olen nyt virallisesti väritön! Viimeinenkin vetyperoksidihippunen latvoista on roskiksessa. \o/