IRC-Galleria

Olen Laviassa, joten kirjoitan kissasta. (Kirjoitan siitä todella paljon, kun ottaa huomioon, että en pidä siitä.)

Tilanne oli tänä aamuna tämä: meikkailin eteisessä. Siinä on mukamas niin paljon parempi piirrellä naamaa, kun on vähän keinovaloa ja vähän luonnonvaloa ja sillee. Siinä peilin takana, noin metrin päässä, on kissan kiipeilyteline, jonka päällä katti usein istuskelee ja katselee. Tähän asti olen pitänyt sitä toimituksen aikana visusti silmällä, mutta koskaan se ei ole tehnyt mitään, mitä se tulisi myöhemmin katumaan.

Olin siis syventynyt poskieni värittämiseen, kun katti päätti toteuttaa sen, mitä se on jo jonkin aikaa hankkinut. Se meni kyyryyn kiipimäpuullaan, tähtäsi ja hyppäsi. Kaikki kunnia hänen akrobaattisuudelleen, koska hän onnistui laskeutumaan melkolailla tyydyttävästi olkapäälleni takertumatta JUURIKAAN kynsillään lihaani.

Siinä sitä taas oltiin, katti olkapäällä. Pitää kyllä myöntää, että tämä oli huomattavasti miellyttävämpi kerta kuin se, kun se joskus pienenä kapusi ylös paljasta säärtä pitkin. Totesin, että jahas Robi, menisitkös takaisin sinne mistä tulitkin ja yritin poimia sen syliini. Mitä tekee kissa? Kissa puree!

Onnistuin itseäni kallistamalla ja ravistamalla tipauttamaan katin maahan. Päästin sen ulos ja nyt elän toivossa, että se menisi hankkimaan itselleen juhannusheilaa jostain. Pitäisikö jättää tähän mainitsematta, että minulla on kaksikin pienoiskiväärillistä kaveria?

"Jaa kissa vai? En mä tiedä mihin se meni? Näin sen viimeks torstaina."