IRC-Galleria

Kävelin tänään muina miehinä toivokahvilaan (vaimikäsenytoli) kahmimaan ison kasan vaalimainoksia huomista tuntia varten. Siellä kun olin, otin kupin kahvia ja kaurakeksin, ja menin selaamaan lipareita nurkkapöytään. Joku ehdokas tiiraili minua kulmiensa alta; tuo ei todennäköisesti aiokaan kysellä mitään, saati äänestää demaria. En aikonutkaan, oli sen verran kiire, että imaisin kaffeeni rivakasti, pakkasin kilon verran metsäjalostetta reppuuni ja lähdin.

Siinä kävelykatua ylös polkiessani minut pysäytta Coffee Housen työntekijä. "Tervetuloa ilmaiselle kahville tekemään maailmanennätystä!" huikkasi hän ja työnsi FairTrade-korttia käteen. Tämän olin muuten unohtanut tyystin, vaikka Facebookissakin olin lupautunut reilun kaupan kahvin kittaus -enkkaa väsäämään. Oli siis pakko poiketa ilmaiselle sumpille. Eikä tässä vielä kaikki! Kuppi oli suuri ja kahvi kuumaa. Kurjaa ja kavalaa koiruutta! Myöhästyin tunnilta, mutta sainpa nimeni ennätystenkirjaan EHKÄ.

Matkatessani ilmainen pahvimuki kourassani kohti norssia näin yhteensä kolme ostokahvia: kaksi ikkunan läpi, yhden vastaantulijan kourassa. Näinä aikoina kun puolueet kalastelevat äänestäjiä ja reilukauppa tekee itseään tunnetuksi, minkä hiiskatin takia kukaan MAKSAA kahvista? Nyt se tiedostaminen siihen kuluttamiseen!