IRC-Galleria

Lauantaina olin töissä. Jostain syystä se into ja hilpeys, mikä yleensä on värittänyt ensimmäisiä työpäiviä, oli tiessään. Kolme kuukautta muualla ei onnistunutkaan nollaamaan kesän turhautumista. Tiedän rakastavani työpaikkaani, miksi en tunne sitä? Pienestä kassaflegmaattisuudesta huolimatta päivä oli vilkas ja ihmiset iloisia. Lumi kaiketi hieman edistää joulutavaran myyntiä. Marraskuu ei ole vielä läheskään lopussa, mutta kortteja kannettiin ulos satamäärin, koristenauhoja kilometri, palloja merellinen ja joululevyjä pienellä palkalla. Parin viikon päästä Radio Novakin kaiketi havahtuu Kristuksen syntymäjuhlan lähenemiseen ja ottaa soittolistalleen vain ja ainoastaan Joulumaan. Tiedättehän, sen, missä on suuri puurokauha.

Sunnuntaina totesin, että talo näyttää hyvältä. Vahvemmat kantoivat kodinkoneita sisään, heikoimpi viritteli takkaan valkeaa ja askarteli kattolamppua paikalleen. Listojen, väliovien ja ulkorappusten jälkeen pirtti on valmis. Janne haluaa minut sinne kanssaan asumaan, eikä minulla ole kertakaikkiaan mitään sellaista järjestelyä vastaan. Koko talo on tuntunut puoliksi omalta jo pitkän aikaa.

Tänään tein lumityöt. Ajattelin, että olen kaupungistunut sen verran, että parin tunnin kolaaminen kävisi eksoottisesta kokemuksesta. Olin oikeassa, mutta kun käsiin alkoi sattua puolen tunnin jälkeen, alkoi työkin tuntua jo työltä. Äidin koirat tuhlasivat energiaa kuin Nasa. Fergus laskeutua tussahti selkä kaarella kinokseen upoten sinne vatsaansa myöten. Siru metsästi hiiriä naama hangessa. Parsa tunki lumikolaan.