IRC-Galleria

Kiikostenkylä on tunnettu tehokkaasta tiedonsiirrostaan. On ihan mukavaa kuunnella juttuja siitä, kuka teinipoika on ajanut minkäkin liikennemerkin vinoon milläkin autolla, ja kenen kanssa hänen äidillään on suhde. On kuitenkin sellaisia asioita, joita ei haluaisi kuulla paikallisen isännän suusta lautapinon luona räntäsateessa.

Koskisen Antti on kuollut. Tiedon välittäjä tuskin tiesi heittäneensä tämän Abc:llä tietoonsa tulleen kolmannen käden faktan seurueelle, johon kuului Antin serkku ja kaksi hänen työntekijäänsä. Toivottavasti sain ääneeni riittävästi pistävyyttä kun kysyin, mahtoiko kylärumpu tietää, mikä hänet vei. Rumpu ei tiennyt.

Istuin kotimatkalla pitkään hiljaa ja tunnustelin rintakehääni muodostuvaa kyhmyä. En tajunnut, että pomo merkitsi minulle näin paljon.

Arvostus on se sana, joka nyt pyörii mielessä, mutten oikein istutettua sitä lauseeseen. Antti edusti sitä vanhaa Säästömarkettia, johon aikanaan ihastuin. Jätän tämän tähän.

Jokin on nyrjähtänyt sijoiltaan, ja jossain on suurisydämisen bisnesmiehen jättämä tyhjiö. Voimia niille, joita lähemmäs tämä iskee. Kerrankin tarkoitan sitä, kun sanon "otan osaa".