Menossa on siis HARJOITTELU, jossa HARJOITELLAAN taitoja ja tietoja, joita opettaja töissään tarvitsee. Epäonnistua siis saa ja melkein täytyykin. Silti hartain toiveeni tällä hetkellä olisi joskus viettää sellainen päivä, jolloin en tekisi yhtään virhettä. En ole perfektionisti ja tapanani on antaa itselleni anteeksi, mutta rajansa kaikella. Virheitä vain tulee ovista ja ikkunoista, tuuletusräppänistä ja mesen kautta. Miksi aina pitää tehdä asiat moneen kertaa? Miksi aina väkinäisen kiitoksen perässä on se "mutta"? Haluaisin olla hyvä tässä. Ihan tosissani haluaisin.
Täh? Mitä? Sanoiko joku jotain? En se minä ainakaan ollut...