En vain voi kiittää Siljaa riittävästi siitä, että jaksoi roudata Singstarin tuuppareihin. Rakastuin siihen niin kuin kauris rakastuu ksenoneihin (olin tänään lyriikkatunnilla). Kerrankin pleikkareipeli, jossa olen ensimmäisestä kerrasta lähtien hyvä!
Niinpä senkin uhalla, että tili on miinuksella (katuva soitto pankkiin), visalasku tulossa, paljon menoja edessä ja etelänmatka suunnitteilla, minä marssin Sokokselle ja ostan perheeseen mikkiparin ja Suomirokki-levyn. Nyt soi päässä lähinnä ah, ahtaita aikoja, mutta kotilauantai on pelastettu! Vihdoinkin minulla on hyvä syy laulaa! Saan siitä rakentavaa palautetta ja ehkä jokin päivä uskallan vielä mennä ihan oikeasti ihan oikeaan karaokeen laulamaan ihan oikean kappaleen.
Mitenkä niin outo tavoite, häh?
Tulkaa kaikki meille kylään laulamaan! Ei minun tarvitse edes ihan aina voittaa! Loppuillasta käy pari duettoakin!