Otin suorana kettuiluna tänä aamuna Norssin abien esittämän kappaleen. Kaiken sen ivan ohessa vaistosin kuitenkin niin paljon lämpöä, että ei siinä voinut muuta kuin hymyillä. Olen tähän asti luullut, että norssilaisille - varsinkin abeille - harjoittelijat ovat näkymättömiä, harmaita ja täysin yhdentekeviä. Olin väärässä. Meitä on pidetty hyvinkin tarkkaan silmällä.
Dannyn Kauan sävelellä
Harkat (me teitä rakastetaan)
Tunti kun alkaa
sä itsestäs kerrot jotain faktoja - KAUAN
Jos jotain kysyn
niin vastaustasi saan mä odottaa - KAUAN
Vaan kuinka voisit vastaukset tietää kysymyksiin
kun niitä merkitty ei ole tuntisuunnitelmiis
Siksi otat
selvää ensi tunnille
tosin pidät sen toiselle ryhmälle...
Ja niin tuskaa
on pidättää naurua
sä kuiskaat
puhut päin taulua
naamas
helottaa punaisenaa-aa
Elmosta lyödä
et sä zoomia vaik me sua neuvotaan - AINA
Ryhmätyöt mielestäsi hauskoja on
ja niitä teetätkin - AINA
On raajojesi tärinä maanjäristyksen luokkaa
kun abit eivät kuuntele ja ope salaa huokaa:
"Kunpa voisin mä itse tän opettaa
kun nyt käytävä on mun tää uudestaan"
Ja niin hauskaa
on tunneillas istua
Saada sulta monistenippuja
Harkat, me teitä rakastetaan
- kaikesta huolimatta -