IRC-Galleria

Tämän tytön käsitys itsestään triopsfarmarina meni tänä aamuna uusiksi.

Purkissa oli hiljaista. Muutama yksilö ui hitaasti ja päämäärättömästi kuolleiden sisarustensa ruumiiden yllä. Vesi oli tavallistakin samempaa, eivätkä vesieläinten äänettömät tuskanhuudot läpäisseet pinnalla kelluvaa rasvaista kerrosta.

Vika on tietenkin minun. Luulen, että syy hävityksen kauhistukseen on kalanruokapelleti, jonka annoin heille eilen päivälliseksi. Hyvää hyvyyttäni ajattelin tarjota triopseille hieman vaihtelua paketin mukana tulleisiin kikkareisiin, mutta ehkä nappula oli liian kova pala purtavaksi. Liian iso se ainakin oli, sen myönnän.

Vaihdoin veden tavalliseen tapaani, ja samalla kalastin ylös neljä hengetöntä äyriäistä vettä pilaamasta. Nyt keskityn jäljelle jääneisiin kolmeen yksilöön. Heitä on niin vähän, että taidan vihdoinkin pitää ristiäiset.

Sä olit perhonen jonka siivet
eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Ja nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään
rakastun uudelleen

(Apulanta kuuluu tällaisissa tilanteissa asiaan, eikö?)