IRC-Galleria

Pienimuotoinen itsereflektointi toi minut seuraavan kysymyksen ääreen: onkohan minulla jonkinsortin syömishäiriö?

Herään aamulla joskus aikaan äks. Vapaapäivinä toisinaan pujotan sauvat käsiin ja kierrän reippaan lenkin Mouhijärven slummien hiekkateitä ja pelkään koiria. Sitten tulen kotiin, venyttelen, käyn suihkussa ja all that jazz. Aamupalaksi olen paria poikkeusta lukuunottamatta syönyt jo pari kuukautta lautasellisen puuroa ja omenan. Aina puuroa ja omenan. Paljon kuitua ja vähän rasvaa.

Hrr...

Sitten elän terveellisesti lounaaseen. Jos olen töissä ja joku on raahannut pullaa kahvihuoneeseen, syön lounaaks kahvin ja pullan. Tai sitten juon sen kahvin ja syön ruisleipää. Jos olen kotona, paistan itselleni nuudeleita pannulla tai vedän kylmän makkaran vaalean leivän päällä.

Havahduin eilen myös siihen tosiasiaan, että minulla on kolmessa paikkaa suklaata piilossa. Piilorasvaa, kirjaimellisesti! Onkohan siinä kuningasajatuksena se, että jos ei näe kun suklaa kuluu, niin se ei silloin kulu?

Loppu tällaiseen on saatava, joten täten lupaan ja vannon Teille, rakkaat gallerianistit, että tästä päivästä lähtien alan taas vieroittautua sokerista. En sillee radikaalisti, mutta odotettavissa kuitenkin jonkinlainen kylmä kalkkuna. Yritän pitää aamulla aloitetun linjan iltaan saakka. Katsotaan miten äijän käy.

Paitsi että vieroitus alkakoon huomenna, kun rippijuhlat on saatu alta pois, mutta se alkaa silti.