Minusta on aina hirvittävän mukavaa, jos jollain on ongelma ja hän tulee sen kanssa minun luokseni. En osaa auttaa, en lohduttaa, enkä oikeastaan kovin hyvin kuunnellakaan, mutta myötäelän sitäkin paremmin. Osaan tuijottaa lasittunein silmin tyhjyyteen ihan tuosta vain.