Tänään hain kauppareissulla palkkakuitin ja sain taas monta nollallista työmotivaatiota lisää. Eipä sillä, ei minun ole siinä firmassa tarvinnut ikinä mitään hampaat irvessä tehdä, päinvastoin. Minusta on esimerkiksi hienoa seistä täpötäyden pullokoneen edessä, tuijottaa sitä tiukasti ja tietää, että kohta tuo ammottaa tyhjyyttään. Sitten heitän työliivin pois, vedän hiukset kassalta pöllityllä kumilenkillä kiinni ja sukellan kyynerpäitä myöten tahmeisiin olutpulloihin. Se on niitä elämän pieniä iloja, joita sitten myöhemmässä vaiheessa tulee katkerasti kaipaamaan.