IRC-Galleria

Olen kirjoittanut tänne ylös kaiken, minkä keksin. Aina kun olen ollut jotenkin nokkela tai hauska tai muuten vain jollain ihmeellisellä tavalla ylittänyt itseni, raportoin siitä tänne. Tämä tiedoksi kaikille, jotka eivät sitä itse vielä ole keksineet.

Siitä on jo jonkin aikaa, kun vietin aikaa Säästömarketin kahvihuoneessa. Työtoverini pyrähti sisään, laittoi lisää kahvia tippumaan ja lähti. Jäin yksin istumaan. Silmäni nauliutuivat kahvinkeittimeen. En tiedä miksi, mutta Säästömarketin Moccamaster on hitaampi kuin kuolema. Tuijotin sitä herkeämättä vähintään viisi minuuttia. Tippuva kahvi on jotekin hypnoottista. Sen pinta elää ja liikkuu niin kiihkeästi, että kofeiinin voi melkein nähdä. Visuaaliseen elämykseen liittyy myös miellyttävällä taajuudella soiva, nopeatempoinen pulina sekä lämmin tuoksu. Toisin kuin palava tuli ja virtaava vesi, tippuva kahvi on surullisen väliaikaista, myös vanhalla mocciksella. Suodatinpussista valuva kahvinoro heikkenee ja muuttuu jonoksi pisaroita, jotka harvenevat harvenemistaan ja loppuvat kokonaan. Keittimen ympärille laskeutuu hiljaisuus. Pinta on tyyni, kun juurisynnytetty kahvi lepää rauhallisesti pannussa. Satunnainen pisara tiivistynyttä höyryä rikkoo pinnan kuin laukaus hiljaisuuden.

Ei, minulla ei ole kahvifetissiä. Kunhan opin arvostamaan taas yhtä elämän pientä, onnellista hetkeä.