IRC-Galleria

Olen jo useampaan otteeseen yrittänyt kuvailla teille, millaista on istua muovituolilla keskellä apilapeltoa ja katsella auringonlaskua. Siitä ei ole tullut yhtään mitään. Minun pitäisi ottaa joku helkatin runoilija joskus mukaan, niin hän voisi sitten välittää kokemuksen teille.

Noniin. Tänään aloitin auringonlaskubongaukseni samaan tapaa kuin aina ennenkin, paitsi että ulkona satoi vettä. Vettä = pilviä = enemmän värejä. Ajattelin, että jos meinaan ihan aikuisten oikeasti raahata teatraalisen habitukseni kaatosateeseen yhden auringonlaskun takia, niin Kaarle ei riitä. Tarvitaan orkesteri. Iso orkesteri. Ja kuoro.

Soittimellani ainoa levy, jossa on jotain sinne päinkään oli Kaunottaren ja Hirviön soundtrack. Päätin antaa sille mahdollisuuden.

Istuin siis lämpöisessä tihkusateessa keskellä peltoa, hyttyset imivät kosteita olkapäitäni, taivas muuttui hitaasti vaaleankeltaisesta tumman oranssiksi ja ranskalainen kynttilänjalka luetteli korvaani erilaisia ruokalajeja. Ei huono tapa viettää iltaa, no sir!