Joskus kauan sitten halusin ihan hirvittävästi lemmikiksi oravan tai apinan tai jonkin muun notkean veijarin, joka osaisi kiivetä olkapäälle. Siitä ei ole kauaa aikaa, kun tajusin mitä sellaiset otukset käyttävät kiipeämiseen. Ne eivät tule ylös imukupeilla tai tahdonvoimalla.
Juttu valkeni minulle lopullisesti tänään aamlla kun piirtelin itselleni silmiä vessassa. Tunsin pienet terävät kynnet pohkeessani, sitten reidessäni, sitten selässäni ja sitten näinkin peilissä olkapääni takaa suuret, vihreät silmät.
Kukkuu!
Sellaisissa tilanteissa ei voi muuta kuin miettiä, että kumpikohan tässä on tärkeämpää: viiltävä kipu vai se, että minulla vihdoinkin on pieni, suloinen eläin olkapäällä.