Vedin tänään tuulilasinpesunestettä henkeen. Sellainen vaatii aika hiivatin hyvää ajoitusta. Antakaahan kun kerron.
Tiellä ajaa auto, joka päättää juuri pestä tuulilasiaan. Sillä samaisella hetkellä minä katson takaviistoon, enkä näe nestepilveä, jonka se jättää jälkeensä. Seuraavalla hetkellä lähden ylittämään tietä samalta kohtaa, jossa auto oli ja samalla hetkellä avonainen suuni (nenäni on yhä hieman tukossa, joten hengitän suu auki) vetää keuhkoputkeen kolme litraa lauantaista alkuiltailmaa, mikä kihisee pieniä lasol-pisaroita.
Minä vien imppaamisen uudelle tasolle. Yäk!