IRC-Galleria

Okei, on ehkä vähän liioittelua kutsua minua numismaatikoksi. Olen vain keksinyt uuden tavan olla ahne ja riistää työpaikkaani.

Kaikki alkoi siitä, kun rahapaja painoi nk. risurahan EU:n laajentumisen kunniaksi. Löysin niitä kolme, joista yhden hukkasin, yhden annoin pomolle (joka aluksi suuttui siitä, että olin hyväksynyt sen maksuvälineeksi) ja yhden säilytin. Nyt sen arvo huitelee 17 eurossa. Juhlarahoja alkoi tulla kuin sieniä sateella ja minä noukin niitä talteen aina silloin kun satuin muistamaan. Osa meni parkkimittareihin ja pelikoneisiin, mutta jotain jäi säilöön.

Sitten törmäsin asiakkaaseen, joka valaisi minua siitä, että joinain vuosina painetut rahat ovat arvokkaampia kuin toiset. "Viittikö ettiä mulle 2000 vuoden 20-senttisen?" Hei kamoon! Jos mä tiedän, että se on arvokas, niin miks mä sen sulle ettisin!? No kyllähän minä etsin, mutta alle kympillä en sitä sitten myisi. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Silmät tirrissä surffaan pitkin netin syövereitä, kahlaan loputtomia keskustelupalstoja ja kyttään huuto.netissä ihan vain kolikkovinkkien perässä. Mitenkäs tällainen painovirhe? Montako kakkosta painettiin tuolloin? Tietääkö kukaan, onko tällaisella mitään arvoa?

Asiat ovat edenneet jo niin pitkälle, että minulla työtakin taskussa purkillinen "pillereitä", joihin sitten muovipussin avulla napsin mielenkiintoisen näköisiä kolikoita. Vain hyväkuntoisilla rikastuu, jos niilläkään.

Onneksi kohta alkaa opiskelijaelämä, eikä rahaa näy missään.