IRC-Galleria

Äitini tuntee minut. Hän tietää, että keittiön varustelu on minulle tärkeää ja olen onnellinen jokaisesta työvälineestä, jonka saan sinne hamstrattua. Niinpä hän osti minulle tuliaisiksi oliivileikkurin. Kyseessä on muovinen, kolmella metallijalalla seisova kiekko, jonka keskellä on reikä. Reiässä on neljä joustavaa terää, jotka työntyvät tyvestään pikkuisen kiekon sisään niin, että oliivin kivi mahtuu niiden välistä, mutta lihaan tulee viillot. Kyseessä on siis erittäin näppärä ja nerokas vehje, jossa liikkuvia osia ei juuri ole.

Olen käyttänytkin sitä! Meidän perhessä oliiveja syö ainoastaan allekirjoittanut, eikä hänkään kovin hanakasti, joten on muutaman onnellisen sattuman summa, että jääkaapissamme ylipäänsä oli oliiveja. Eikä mitä tahansa oliiveja vaan kivellisiä kalamatoja (öh... voisiko sen taivuttaa jollain toiselle tavalla?)!

Onnellisena leivoin pizzaa ja tuupin kourallisen oliiveja leikkurin läpi todetakseni, että tämä todella on monofunktioinen kodinkone. Se tekee neljä siistiä viiltoa kivellisen oliivin kylkeen ja siinä kaikki. Jos kiven haluaa konkreettisesti poistaa oliivista, on turvauduttava vanhimpaan ja käytetyimpään keittiöväineeseen: kynsiin.

Minulla ei ole tapana heittää mitään pois, enkä aio tästäkään laitteesta luopua. Mutta myönnettävä on, että ehkä se olisi onnellisempi, jos sen olisi siitä kaupasta napannut joku kreikkalainen suurperheenäiti, joka ei muuta tekisikään kun laittaisi herkullisia oliiviruokia ja tekisi massiivisia salaatteja suvulleen.