Noni. Koulupoika sekosi, opetteli paljon hienoja sanoja ja päätti tehdä maailmasta kertaheitolla pikkuisen paremman paikan. Jotenkin näin sen ymmärtäisin. Sekunnissa koko maa on hädissään, peloissaan ja paniikissa. "Ai kauhea! Tähänkö on tultu? Miksei opettajat tehneet mitään? Miksi gallerian ylläpito ei estänyt tätä?"
Odotettavissa viikkokausien mediamässäily, suruliputuksia, kynttilöitä ikkunalla...
Suoraan sanottuna tällainen harmittaa. Valtavat määrät sympatialla naamioitua uteliaisuutta vyöryy uhrien perheiden päälle. Suru on yhtäkkiä yhteinen. Kaikki kärsivät ja ovat järkyttyneitä. Jokainen tiedonmurunen on koko valtakunnan oikeus, koska tapahtuma oli niin traaginen.
Miksemme vaan voisi olla onnellisia siitä, että Suomi ajaa itseään taas maailmankartalle? Kamaluuksia tapahtuu koko ajan lähellä ja kaukaa. Jokin suodatin pitäisi olla siinä, mistä suostuu järkyttymään ja mistä ei.
Uusimmat blogimerkinnät
- "Ja maailma / on niin kova ja katala ... 16.06.
- Oksettava(ko) 14.05.
- Lomalomalomaloma... Ja kuinka se loppui. 03.05.
- Tänään ollaan nollat taulussaaaaaa... 19.04.
- Näitä päiviä. 08.04.
- Runo Johanna Sirkiälle 25.03.
- Yhteisökatsaus 24.03.
- Koirankakkakeskustelu 11.03.
- Virallisesti vanha 02.03.
- Luulosairas 17.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
- ▶ 2008 (159)
-
▼
2007 (189)
- ▶ joulukuu 2007 (22)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (36)
- ▶ syyskuu 2007 (23)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (15)
- ▶ kesäkuu 2007 (18)
- ▶ toukokuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (1)