IRC-Galleria

Tämän päivän luonteesta kertoo se, että vedin hupparin ja tuulipuvun housut pyjaman päälle ja julistin olevani pukeissa.

Sama tehokkuus on jatkunut siitä lähtien. Yritin useiden tuntien ajan lyödä kahta kärpästä yhdellä iskulla ja luin tenttiin pentulaatikon vieressä. Aina kappaleiden välillä leikin pojilla (ne ovat vielä niin pieniä, että niillä leikitään, ei niiden kanssa) ja yritin rauhoitella mammakoiraa, joka mulkoili minua pahasti.

Sitä kun riittävän kauan aikaa viettää tuollaisten rääpäleiden kanssa, saattaa itsestä löytyä huolestuttavia piirteitä. Itsehän olen nauranut äidilleni ääneen ja täysin avoimesti, kun hän selittää miten pentuja pitää kääntää ylösalaisin, jotta niiden aivot kehittyvät. Noh, kun äiti sitten kolmelta tuli kotiin, minä ja Siru juoksimme kilpaa ovelle vastaan.

"Äiti! Parsa käveli tänään ihan itse! Sellaista vaappumistahan se on, mutta se sai punnerrettua itsensä ylös ja sitten se jäi laitaa vasten selälleen kun Siru nuoli sitä ja jaksoi pyristellä kaks minuuttia, mutta nukahti sitten ketarat ojossa ja Fergus on oppinut huutamaan niin lujaa, että se kuuluu yläkertaan ja nuo sälekaihtimet pitää kyllä pitää kiinni ettei Siru saa hepulia niistä harakoista mitä tossa omppupuussa on..."

Tämän jälkeen menimme äidin kanssa nuuhkimaan, joko pennut alkavat haista koirilta.

Tästä ei pääse kuin ylöspäin.