IRC-Galleria

Eilen oli paha päivä taloudellisesti. En tiedä mikä pihiin ihmiseen meni... Ostin:

- kaksi bussilippua

- (pienen) kebabin ja (pienen) limun

- yhden kirjan

- vaaaltavan konvehtirasian

- veikkauksen joulukalenterin

Olen monta kymppiä köyhempi! Pari tällaista päivää, enkä syö enää tässä kuussa!! Sitten vielä vakavasti harkitsin Absoluuttisen Nollapisteen keikalle lähtemistä. Luojan kiitos tulin järkiini. Miettikääs nyt:

- bussilippu Tampereelle 8,70

- pääsylippu 9,-

- pari siideriä tms. 10,-

- ruokaa 5,-

- yökyläilykahvipaketti tms. 3,-

- bussilippu Mouhijärvelle 6,10

yht. 41,80

Hyi hemmetti!!! Onko hauskanpito oikeasti näin kiivanan kallista? Ilmankos olen elämäntapatylsimys.

Tänään harjoiteltiin ulos pissaamista. Se tapahtuu niin, että herätetään pennut armeijatyyliin erittäin brutaalisti ja nopeasti. Kun ne lähtevät löntystelemään kohti sanomalehtiä, napataan poijjaat kainaloon ja roudataan pihalle. Sitten katsotaan kun ne pissivät soralle. Ah, autuutta!

Kakkiminen on sikäli kinkkisempi toimenpide, että pentuun on ensin laitettava ruokaa, mutta kun se on tehty, ylimääräiset poistuvat automaattisesti. Eli revitään koira ruokakipolta ja raijataan se pihalle. Toinen onnistui vääntämään tortun, toinen ei. Sitä ahdisti liikaa, koska oli kylmää ja märkää ja kaikki katselivat.

Illalla leikataan kynnet.

"Inhimillinen erehdys" ja "laiton liitin" aiheuttivat sen, että yksi pirkanmaalainen pikkukaupunki sairastui kollektiiviseen ripuliin. Jyväskylässä koko homma oli helppo ohittaa olankohautuksella. Pääsevät kantovesille ja porakaivolliset avaavat shamppanjapullon. Mouhijärvelle laskeuduttuani jutun vakavuus alkoi valjeta. Niin, toiset ne eivät pääse töihin sen kaiken kakkaamisen lomassa. Surku heitä... Itse avaan shamppanjapullon, kun saan lisää tunteja. Lauantaina uskaltauduin oikein Nokialle asti kaverin tupareihin. Vedettömyyden hankaluudet valkenivat. Jos haluat juoda vettä, ota sitä jääkaapista pullosta. Tämä nyt on helppo muistaa. Jos käyt vessassa, pese kädet sillä vedellä, mikä on lavuaarin vieressä pullossa tai jätät kädet pesemättä. Hei kamaan! Miten jätetään kädet pesemättä, kun sitä on tehnyt viimeiset 20 vuotta? Se hana on siinä, se toimii. Vesi NÄYTTÄÄ ihan kelvolta. Pesinköhän vahingossa kädet? En muista.

Nyt sitä vettä saa kuulemma jo juoda, jos sen keittää ensin. Kaveri sanoi, ettei hän aio juoda vettä edes keitettynä, jos se on ruskeaa ja vaahtoaa.

Fiksuja kavereita, täytyy myöntää.

Sama kaveri oli myös hoksannut sen, että nyt hän voi rauhassa lisätä oluenkulutustaan.

Joulun alla eletään epäterveellisesti. Minä edes yritä sanoa sitä omana keksintönäni, koska kyseessä on jumalan tosi.

Miksi piparitaikinaa pitää syödä?

Miksi kaikki kulhot pitää nuolla?

Miksi pitää syödä pipareita, vaikka on juuri syönyt taikinaa?

Pitäisikö kasvattaa itsehillintä? (Huom. tämä EI ole partitiivissa)

"Hei keitä noi on! Noi rivit menee ihan miten sattuu!", nauroin minä. Pikkuveli katsoi tarkemmin ja sanoi, että siinä on sotilaskotitädit.

"Vähänkö toi näyttää kärsivältä toi ukkeli". Kahden sekunnin päästä sitä miestä osui märkä lippu kasvoihin. Taas ja taas ja taas ja taas.

Torvisoiton katkaisee hävittäjän jyrinä. "Ja ohilennon suorittavat Satakunnan lennoston F-18-hornetit..." Kameramiehet unohtivat arpoa sen, kuka tämän kuvaa. No, ääni kuuluu ainakin. Hurraa!

"Ja siinä tulee neljäkymmentä hevosta. Hevoset ovat harvinainen näky paraateissa nykypäivänä...", sanoi kuuluttaja. Televisiossa jalo suomenhevonen onnistuu törmäämään vierellään kulkevan hevosen pyllyyn ja suistaa sen sivuttaisluisuun. Rivit ovat vielä enemmän sekaisin kuin niillä vihreillä toppatakkitäideillä.

Oi jospa oisin saanut olla mukana.

Onni on pussi jauhelihaa, joka sulaessaan muuttuu neljäksi ulkofileepihviksi.

Kiitos Eeron mummu!

Sain tänään huonoa asiakaspalvelua ja katson suorastaan velvollisuudekseni raportoida siitä tänne. Että sinä Anttilan täti siellä, lue ja itke!

Okei, myönnetään, että olin hitusen hankala asiakas, mutta tiesin sen varsin hyvin itsekin. Mp3-soittimestani on mennyt yksi pieni namiska rikki, mikä vaikeuttaa minun elämääni. Joku tanopää on kuitenkin hukannut siitä kuitin, joten menin kysymään MegaStoren tädeiltä, voisinkohan millään saada konetta huoltoon ilman. Otin jopa pipon pois jonossa ja heti aluksi totesin, että "mulla on ongelma". Hymyilevä neiti-ihminen kassan takana otti yhteystietoni ja plussakorttini numeron ja sanoi, että kuitin pitäisi näillä tiedoilla löytyä tietokannasta. Hän kävi vielä varmistamassa hieman vanhemmalta tädiltä, että tällainen menettely on tässä tilanteessa oikein. Tältä toiselta asiakaspalveluhirmulta sain sitten tärkeitä lisätietoja huudettuna hieman kauempaa tiskin takaa:

- kukaan ei ehdi sitä kuittia näin joulun alla etsiä

- sitten kun joku ehtii sen etsiä, se maksaa vitosen

Jos en olisi ollut niin pöllämystynyt, olisin kysäissyt, että anteeksi, söinkö vahingossa sun pään? Totta kai on mukavaa tietää, että asian käsittely viivästyy ja se maksaa, mutta voisi sen koittaa pikkuisen nätimminkin ilmaista. Vai onko sittenkin niin, että sain ensin niin poikkeuksellisen mukavaa asiakaspalvelua, että normaali asiakkaan ja henkilökunnan edustajan välinen tiedonsiirto tuntuu suoruudessaan töykeältä?

Katsoin ensimmäistä kassatyttöä syvälle silmiin ja toivoin, että hän soittaisi. Melkein kysyin häntä kahville, mutta jätin sen sikseen. Monikohan kysyy häntä kahville päivittäin? Ei tuollaista voi pitää jouluruuhkissa kassalla ollenkaan. Tulee vain isoja jonoja.

Lupasin askarrella sanakortteja yhteen koulujuttuun. Nyysin äidiltä pahvia ja paperia ja kaikkea muuta tarpeellista. Hän kysyä haluanko liimapuikon myös. Minä sanoin, että kai minulla nyt sentään liimaa kotona on!

Laskeuduimme Jyväskylään siinä yhdentoista kinkamilla. Purin kassistani askarteluvermeet keittiön pöydälle ja ajattelin hakea sen liiman makuuhuoneen kirjahyllystä siitä vaaleanpunaisesta peltirasiasta, missä se on. Epäonnistuin surkeasti. Ei hätää, otan sen tuosta kirjoituspöydän laatikosta. Taas vesiperä. Jospas olenkin laittanut sen ompelurasiaan vaatekaapin ylähyllylle? Enpäs ollutkaan. Kellonaika ei ollut kovin hyvä tavaroiden hedelmättömään etsimiseen, joten painelin nukkumaan. Huomenna on päivä uusi. Jos herään kahdeksalta, minulla on kaksi tuntia aikaa löytää se liima, askarrella 50 korttia ja raahata itseni kouluun.

Isäni joskus pohti, että kauankohan ihmisen elämästä menee tavaroiden etsimiseen. Tuohon liimapuikkoon hassasin 45 minuuttia, ennen kuin ymmärsin katsoa maustehyllystä (kyllä, luit oikein). Jos pitäisikin taskussaan sekuntikelloa ja kellottaisi etsimissessiot. Tekisi tällaista muutaman kuukauden ja lopuksi laskea kuinka monta vuotta elämästään loppujen lopuksi pyörii asunnossa samaa ympyrää kurkkien ne samat kaapit tuhanteen kertaan läpi. Sitten voisi ihan huvikseen katsoa paljonko tienaisi, jos etsimisen tuntipalkka olisi vaikka 8,50€.

Mutta kuka ajastaisi sen ajan, mikä menee sen sekuntikellon etsimiseen ennen varsinaisen etsimisen aloittamista?

Hemmetin hemmetti... Ahkera piti olla. Ajattelin viedä koiran ihan vain puolen tunnin pikalenkille paloaseman ympäri. Ei siinä mene kuin 20 minuuttia, jos intoudutaan juoksemaan osan matkaa. Työvuoron alkuun voi sitten naputella esseetä.

NOH. Eikös puolen kilometrin jälkeen tule vanha työkaveri vastaan. Kymmenen minuuttia siinä sitten niitä näitä puheltiin. Ei siinä mitään, otettiin Sirun kanssa pikku spurtti ja oltiin taas melkein aikataulussa.

NOH. Mustianojan perämetsillä Siru hyökkäsi yhden sikaria tupruttelevan sedän kimppuun ja veti meikäläisen melkein kumoon. Mikäs se parempi keskustelunavaus! Puhuttiin mäyräkoirista, Valkaman Pertistä, sikareista ja naapureista. Kävi ilmi, että se setä oli joskus komentanut meidän Meippua pois Laviantieltä.

NOH. Sitten piti tulla kotiin raportoimaan tästä galleriapäiväkirjaan. Taas meni viisi minuuttia harakoille!

Olen idiootti.

Tällaisen bongasin yhden helsinkiläisen yläkoululaisen päiväkirjasta:

ei kouluun!!

Kaikki jäävät kotiin 17.3.08 , missä koulussa sitten oletkin . Lähetä tämä viesti kaikille kavereille ja sano ; että lähettää viestin eteenpäin . Kokeillaan päästäänkö uutisiin , Siis maanantaina 17.3.08 , EI KOULUUN ! :DDD

Huoh.

Lapset, lapset, lapset...

Tämän siitä saa kun potkitaan nuoria ottamaan osaa politiikkaan ja vaikuttamaan asioihin ja olemaan aktiivisia yhteiskunnassa. Syyttävät katseet käännettäköön yhteiskuntaopin opettajiin.

Toisaalta onhan tuo heidän koululakkonsa hyvin perusteltu: "Kokeillaan päästäänkö uutisiin". Kuka muuten sinne uutisiin pääsisi? Tuskin näitä sankareita tullaan kotiin haastattelemaan. Virkamiehet (=opettajat) eivät saa tiedotusvälineissä sanoa sanaakaan ja jos oikein muistan, pressiä ei saa edes laskea koulun alueelle. "Tuolla takanani näkyvässä Rymättylän yhteiskoulussa on tänään hiljainen päivä. Netissä kiertäneen lakkokehoituksen myötä viisi oppilasta on jäänyt kotiin. Kolmella heistä tosin epäillään olevan flunssa." Kyllä, maikkari lähettää varmasti riemusta kiljuen pakettiautollisen kalustoa ja toimittajia paikalle.

Kirjoittakaa itse juttu paikallislehteen otsikolla: Siitäs saitte tyhmät opet! Loppuun gallerianikki, niin saatte paljon kävijöitä.

Jo toisen kerran tänään: hyi sitä minua.