IRC-Galleria

Jos on ottanut asiakseen russuttaa joka päivä jostain eikä keksi mitään, niin eikös silloin russuteta säästä?

Minulla ei ole mitään loskaa ja märkää vastaan, päinvastoin. Lumi on inhaa ainetta ja on mukavaa nähdä kuinka se muuttuu ruskeaksi, muodottomaksi mössöksi ja hitaasti kituen häviää maailmasta. Ah! Lumesta päästään siis eroon, mutta tammikuussa on pikkuisen hankalaa uskoa, että muutos on pysyvä. Noita tappavan liukkaanmärkiä teitä on vaikeaa niellä, kun tietää että nekin jäätyvät vielä. Niiden päälle tulee satamaan metri lunta ja koko loskahärdelli alkaa alusta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Tämä ei ole ohi.

Tämä ei tule olemaan ohi pitkiin aikoihin.

Koulussa (kyllä, kävin tänään koulussa, koska käyn koulua) puhuttiin kielen käytöstä. Kotiläksynä olisi ollut erilaisten puhetilanteiden aloitusten ja lopetusten kerääminen, mutta minä reippaana tyttönä keräilin niitä tietysti vasta luennon jälkeen, jahka ensin hieman kiinnostuin aiheesta.

Havaitsin seuraavaa:

Muuan tutuhko mies vastaa puhelimeen poikkeuksetta etunimellään, mutta jostain syystä liittää siihen eteen sanan 'nii'. Kaveri sanoi, että hänen isänsä vastaa myös etunimellään, mutta lisää perään sanan 'vaan'. Voiko tästä päätellä jotain?

Itse totesin puhelun päätteeksi: "Kiitoksia tästä." Ja mistä kiitettiin? Perjantai-iltavuorosta tietenkin! (Tuli mieleen muuan hyvinkasvatettu poika, joka joskus kiitti roskakärrystä.)

Yksi heppu, jonka kanssa silloin tällöin puhun, käyttää hyvästellessään melko usein sanaa 'noni'. "Noni mooooi."

Yksi toinen heppu ilmoittaa harvinaisen usein puhelun olevan lopussa ilmoittamalla: "Mä otan nyt kaks kättä".

Kerrassaan kiehtovaa tällanen ihmisten puheen kyylääminen. Pitäisikö ottaa tavaksi? Pitäisikö pitää siitä meteliä niin että ihmiset varmasti ahdistuvat ja lakkaavat puhumasta meikämandoliinille kokonaan?

"No se on X tässä terve".

Mikä se? Ääni, jonka kuulet? "Ääni jonka kuulet on X tässä terve". Hahaa! Toimii!

...kun ei vain ole mitään sanottavaa. Ikinä. Never. Nada. Niks.

Heräsin siihen, että niska oli kipeä. Kello oli kaksikymmentäyksi yli viisi. Ei sellaisiin aikoihin kuulu herätä ja varsinkaan niin tyhmien syiden takia! Jotain tämän tytön kivunsiedosta kertonee se, että marssin samantien keittiöön, pureskelin ibuxinin ja levittelin tahnan poskiini. Tehoaa nopeammin katsokaas.

Ensimmäistä kertaa tuli mieleeni, että olisiko sittenkin kannattanut maksaa sängystä enemmän kuin sen 140 euroa? Haluan pussijousia! Haluan jalat, jotka sopivat pohjaan sahaamatta! Haluaisin jatkaa tätä listaa, mutta en tiedä sängyistä mitään!

Löysin netistä sellaisen Einsteinin laatiman ongelman, jonka pystyy ratkaisemaan vain 2 % maailman väestöstä. Eero sanoi, että se johtuu siitä, että ongelma oli suomeksi. No heh heh... Voisin itseasiassa copypastettaa koko roskan tähän, jotta saisitte tekemistä tekin. Itsellä oli kivaa, vaikka ihan totuuden nimissä on sanottava, että vähän yrityksen ja erehdyksen kautta meni.


EINSTEININ ARVOITUS

1. Samalla kadulla on 5 taloa, jokainen talo on erivärinen. Jokaisen talon omistaja on eri kansallisuutta.

2. Talojen omistajista (5) jokainen juo eri juomaa, polttaa erimerkkisiä savukkeita ja omistaa eri lemmikkieläimen.

3. Kenelläkään ei siis ole samaa lemmikkiä, kukaan ei juo samaa juomaa, polta samaa savukemerkkiä eikä ole samaa kansallisuutta kuin toinen.

Kysymys kuuluu: "Kuka omistaa kalan?"

Faktat:
Britti asuu punaisessa talossa.
Ruotsalaisella on koiria lemmikkeinä.
Tanskalainen juo teetä.
Vihreä talo on valkoisen talon vasemmalla puolella.
Vihreän talon omistaja juo kahvia.
Henkilö joka polttaa Pall Mallia kasvattaa lintuja.
Keltaisen talon omistaja polttaa Dunhillia.
Henkilö joka asuu keskimmäisessä talossa juo maitoa.
Norjalainen asuu ensimmäisessä talossa.
Henkilö joka polttaa Blendiä asuu kissan omistajan naapurissa.
Henkilö jolla on hevonen asuu sen naapurissa, joka polttaa Dunhillia.
Henkilö joka polttaa Bluemastersia juo olutta.
Saksalainen polttaa Princeä.
Norjalainen asuu sinisen talon naapurissa.
Henkilöllä joka polttaa Blendiä on naapuri joka juo vettä.

Einstein kirjoitti tämän tällä vuosisadalla. Hän väitti että 98% maapallon väestöstä ei pysty ratkaisemaan sitä.

Se on mahdollista. Kuulu siihen 2%:iin joka pystyy!!!!


Ja sitten vielä loppuhuomautus: en usko sekuntiakaan tohon kahteen prosenttiin. Einsteinilla oli pissaa päässä.

Ei hemmetti. Oikeasti ihmiset!!

Laskeuduimme Jyväskylään keskiviikkona. Oven takana oli odotuksenmukainen vuori postia. Suurimman osan siitä tavarasta sai seuloa suoraan paperinkeräykseen, mutta olipas Pate kiikuttanut meille jotain mielenkinkiintoista.

Laskupinossa nökötti paksu kirjekuori Lotukselta. Kyllä, siltä samalta firmalta, joka tekee nessuja ja vessapaperia. Mistäköhän hemmetistä he ovat minun osoitteeni saaneet? Onko jossain isovelivalvoo-keskuksessa lista niistä suomalaisista, joiden nenä vuotaa? Itse asiassa en ajatellut noin, koska ilmainen kama on ilmaista kamaa, olkoonkin vessapaperia.

Ja sitähän se oli. Kuoressa oli kuusi arkkia uutta Just 1 -wc-paperia ja etukuponki, jolla kuuden rullan pakkauksen saa k-supermarketista alennushintaan 2,99! Se tekee 50 senttiä rulla! Man, this shit must be good... (Ilman kuponkia muuten 3,99. Minä katsoin.)

"Uusi vahva ja imukykyinen Lotus Just 1. Vain yksi arkki voi riittää!" (Huom! "Voi". Emme vastaa henkisistä kärsimyksistä, jos se ei riitäkään. Soft Embo -pakkauksessa muuten lukee "Pehmeä ja luotettava". Mieluummin ostaisin sitä.)

"Lotus Just 1 on 6-kerroksista."

"Yksi arkki on 0,9 mm paksu."

"Lotus Just 1 on vahvaa: noin 40% vahvempaa kuin tavallinen wc-paperi."

Koko juttu haiskahtaa wc-paperin ja terveyssiteen vapaan rakkauden tuotteelta. "Jorma, kuka jätti nää kahestaan pimeeseen huoneeseen Veikon perjantaikossun kanssa?! Mitä hittoa me tehdään kaikelle tälle hyperpaksulle vessapaperille!?"

Oliko se paperi sitten mistään kotoisin? Miten tämän nyt sanoisi nätisti... En ehkä ole sosiaaliselta statukseltani niin korkealla, että sillä millä pyyhin puoni olisi suurta merkitystä. Ovat he oikeassa siinä, että paperi on mukavampaa ja pehmempää kuin mikään muu, mutta 65 senttiä rulla?! C'mon! Ostin säkillisen keltaista serlaa serkun leirikoululta. Ylihinnoiteltunakin (anteeksi: leirikoulukatteellisena) yhden rullan hinnaksi tuli 30 senttiä.

Olisi mukavaa nähdä jokin kuluttajatutkimus parin vuoden päästä. Paljonkohan pääkaupunkiseudulla asuu yli 50-vuotiaita, suurituloisia naisihmisiä? Riittävätkö he pitämään yhden tehtaan käynnissä? Sormet ristiin.

Ja nyt se perhana jäi päähän soimaan...

Stam1nan kappale Kaikki kääntyy vielä parhain päin kuulostaa ihan siltä, että sen pitäisi lohduttaa, eikös? Miksi siis siellä on ainakin kolme sellaista iskua, joihin sopisi täydellisesti kaiken hiljentävä laukaus?

"Tai odotat lopun ajan petoa
tai elät ikuisessa suruussaaaaaaa..."

PAM!

Jyväskylän kaupunki myöntää joukkoliikenteen opiskelija-alennukset vain Jyväskylässä kirjoilla oleville opiskelijoille. Pöyristyttävää! Tännekö minun pitää veroäyrini kaataa? Miksen minä vain saa kaikkea ilmaiseksi?!

Totesin tiskin takana istuvalle harjoittelijalle: "Anna olla, minä kävelen." Kun kapusin Harjun yli kolmentoista kiloisten kauppakassien kanssa, edellinen uhoamus muuttui muotoon "minä muutan."

Jää hyvästi Mouhijärvi. Tiedän, että lähtöni aiheuttaa pahan kuprun väestörakenteeseen ja tekee syvän loven budjettiin, mutta huonostipa teillä asiat tuntuvat siellä olevan muutenkin. Pää pystyssä hylkään uppoavan laivan. Sastamalalaista te ette minusta saaneet.

Kiitos koulutuksesta, kiitos hampaiden oikomisesta, kiitos kirjastopalveluista, kiitos identiteetistä.

Snif.

Kirjoitan tämän tietoisena siitä riskistä, että joku ei ehkä pysty enää katsomaan minua silmiin.

Kaadoin olutta viemäriin. Nyt ei puhuta siitä viimeisestä lämpimästä lirauksesta siellä pohjalla vaan ihan kokonaisista pullollisista. Avasin, kaadoin, otin uuden, avasin, kaadoin... Yhdeksän kertaa.

Saanen selittää. Kyse ei ole siitä, että meillä juotaisiin liikaa olutta. Kyse on siitä, että meillä ei juoda lainkaan olutta. Helmikuun tupareiden jälkeen kaappeihin siunaantui varsin kattava kokoelma suomen suurimpien panimoiden tuotteita, jotka heikon käytön vuoksi unohtuivat sinne. Löytyessään ne olivat paitsi pölyyntyneitä, myös sakkaantuneita ja makeita.

"Voishan näitä varmaan sämpylätaikinaan laittaa...", ajattelin, mutta tulin sitten järkiini.

Minulla ei suoranaisia periaatteita ole, mutta viimeisten myyntipäivien kanssa olen saanut pidettyä suhteellisen yhtenäisen linjan: minen koske.