IRC-Galleria

Minä muutan Ristonmaalle. Eikös ollutkin kovin päättäväisesti sanottu? Kävin tsekkaamassa kämpän öööö... toissapäivänä ja paperit tein eilen. Se on nyt sitten virallista, että meikäläinen läjähtää kilometrin lähemmäs keskustaa. Whiiii!!

Ex-avomieheni katseli tänään, kun erittäin naisellisesti tyhjensin kylppärin lattiakaivosta kauan sitten kuoleen rotan näköisiä pötkylöitä ja totesi:

"Sit ku sulla on omakotitalo, niin sun pitää pitää se koko ajan myynnissä. Sillee, että on näyttö ainakin kerran viikossa. Sit sunki tulee tehtyä noita juttuja."

Jep, erittäin mairittelevaa, mutta tosi on saatana, etten minä puhdista lattiakaivoa vasta kuin äärimmäisen pakon sanelemana.

Nyt kun sain kasaan jonkinlaisen hyvän mielen kyhäelmän, niin seuraavaksi vuorossa levy, joka kulkee otsikolla Elämäni tärkein ihminen. Idea tähän syntyi tänään matkalla bussipysäkiltä kotiin, kun kuuntelin Antipop-nimistä kappaletta. Toisin sanoen: pois alta risut ja kuusenkäpyset! Täältä tulen minä ja jyrään kaikki!

Tervettä narsismia joo... As if. Sairasta narsismia, mutta sairauksia ne on rokotteetkin, eiksje?

En päivitä enää riittävän usein. Joko meikäläiseltä loppui sanottava? Oi voi voi... Ehkä se tästä.

Sen verran voisin raportoida, että ostimme sisarusten kanssa äidille strutsinmunan. Miksi? Mene ja tiedä. Kutsuin sitä kerran voimauttavaksi artefaktiksi, koska kai sitä jotenkin olettaa, että tuollainen taiteellisehko sielu arvostaa esinettä, josta hautomalla syntyisi elämää. As if, mutta kaipa sitäkin voisi koettaa, jos ei halua syödä puolentoista kilon munakokkelia.

Eräs ystäväni julisti kerran, että kun hän alkaa kirjoittaa tutkimusta, hän kusee sillä akateemisuuden muroihin. Repesin, niin kuin repesi moni muukin. Hän tarkoitti siis sitä, että valitsee aiheekseen esimerkiksi niinku-sanan käyttö Salattujen elämien pioneerijaksossa tms. mistä ei ole mitään hyötyä kenellekään.

Itse keksin hieman lievemmän tavan lirauttaa tähän kulhoon. Luin muuan väitöskirjaa, jossa haastatellut informatit oli nimetty loogisesti koodeilla H1, H2, H3 jne. Sitten kun jonain päivänä (toivottavasti melko pian) minulla on informantteja, nimeän heidät näin: i623Rj4u, SunFlower, 6215400342010, Severi, C10H14N2 jne.

Hää hä!

"Onnetar on arponut teidät yhdeksi viidestä voittajasta. Onnittelut siitä. Palkintona on vapaavalintainen ExpressBusmatka jollakin 150 reitistämme. Matkan voi tehdä vuoden 2008 aikana. Sen vuoksi pyydänkin ilmoitusta, mille matkalle kirjoitan vapaalipun."

Huraa! Kannatti äänestää vuoden ExpressBus-ammattilaista! En kyllä kuolemaksenikaan muista ketä äänestin ja miksi... Perustelu saattoi olla jotain tähän malliin: "Nukahdin ennen Korpilahtea ja oli niin tasainen kyyti, että heräsin vasta Kalevassa."

Tuo palkinto on ehkä pikkaisen hölmö. Maksimaalisen hyödyn siitä saisin, kun yksinkertaisesti pyytäisin tiketin Jyväskylä - Tampere-välille, MUTTA reittihän voi olla mikä hyvänsä! Sen saa ilmaiseksi, joten eikös kannattaisi istua bussissa mahdollisimman suuri siivu? Ehdotuksia vastaanotetaan. Tiettävästi yksi autollinen ihmisiä on joskus ajanut Pomarkun suurimman risteyksen liikenteenjakajaan kuselle ja toinen autollinen ajeli joskus Turkuun tupakalle. Olisiko näillä kölveillä ehdotuksia, minne meikäläinen raahaisi luunsa ja miksi? Tässä ne määränpäät ja matkan tarkoitukset, joita minä olen tähän mennessä ehtinyt pohtia:

- Leville laskemaan kerran muovikassilla alas, jos siellä on vielä lunta
- Lahteen palauttamaan yksi dvd
- Kamppiin syömään hyvää jätskiä
- Ouluun ihan vain Oulussa käymisen riemusta
- Vaasaan etsimään Strömsö ja saamaan siltä kuumalta kokilta nimmari rintsikoihin (vieläkö se muuten on siellä?)
- Poriin pussaamaan Kallea päähän

Minulla on sellanen ruumis, jolla on kaikki mahdollisuudet näyttää hyvältä. Ongelma on se mieli, joka siinä ruumiissa asuu. Pitää alkaa selvittää sille mielelle, että kaikkea suklaata ei aina tarvitse syödä ja pulla ei ole lounas - ei edes silloin, jos sen päälle laittaa maapähkinävoita ja hilloa.

Taidanpas perustaa pienen polttorovion pihalle ja kantaa sen täyteen rakkaita disakkaridejani vai mitäikinäovatkaan. On vaikeaa päteä, kun muistaa biologiantunneista vain pikku pikku osasen.

Seisoin tänään yhteensä puolisen tuntia Häijään Säästömarket Oy:n televisiohyllyn edessä ja pohdin. Riittääkö 22 tuumaa? Tarvitsenko 26? Isommassa olisi digiviritin, mutta se on antenniverkkoon. Taskussa poltteli palkkakuitti.

Mitä tapahtui vanhalle Paukille, joka osasi laittaa rahaa piiloon? Eli vähällä, söi vähän, tyytyi melkein ei mihinkään?

Telkku on vielä hyllyssä.

Olisi se siskon vanha kuvaputkikonekin kotona.

Siinä ei ole mitään vikaa.

Niin ihania ja terveitä ja eloisia ja lutuisia kuin pojat ovatkin, niitä ei haluta lisää. Varsinkaan, jos jätkät saisivat päähänsä ryhtyä lisääntymään äitinsä kanssa. Siispä keneltäkään kysymättä ja ketään säälimättä molemmat raahattiin lekurille nips naps. Mitä nuorempana sen parempi, eikö niin? Eivät sitten ehdi kiintyä niihin palluroihin.

Noh, Fergus sai rauhoituspiikin ensimmäisenä. Sen pörröinen alapää ajeltiin ja pussukat vedettiin auki, mutta palleja löytyikin vain yksi! Lääkäri poisti sen ja alkoi ammattitaitoisesti etsiä toista. En minä sitä kivestä tuomitse... Menisin itsekin piiloon. Pienen ronkkimisen jälkeen möhkäle löytyi ja se napsaistiin asianmukaisesti irti.

Fergus menetti siis miehisyytensä, mutta sai vastapainoksi maskuliinisen lautasantennin päähänsä. Tötterö on muuten koiralle äärimmäisen kätevä vehje! Sen äiti tai veli ei enää saa vietyä sen suusta yhtään mitään ja se saa syödä ihan rauhassa. Tietysti piskiparan korvia ei voi rapsuttaa liikaa niin kauan kuin sillä se avaruuslookki päällä.

Seuraavana päivänä piti olla Parsan vuoro, mutta äiti peruutti ajan:

"Parsa on muutenkin niin rauhallinen. Sitä paitsi eihän se kuohinta tuotakaan rauhoittanut, katso nyt! Sitä paitsi Parsa on vielä niin lapsi... Ei se mitään sellaisia ole tehnyt. Sen pallit olisi varmasti vielä pienemmät ja vaikeammat löytää."

Odottelen sitä hetkeä, kun äiti tajuaa, että Parsa on lisäksi universumin toisiksi kaunein koira ja olisi suorastaan tuhluruutta, jos se ei pääsisi jatkamaan sydänpäisiä, kikkaraisia ja tarkkaavaisia geenejään eteenpäin!

Onko ihmisellä silloin liikaa tekemistä, kun se ei ehdi ruokkia vampyyrejään eikä sille tule pieneen mieleenkään katsoa kokonaista elokuvaa alusta loppuun?

On.

Ehkä se tästä.

Melkein on yksi melkos kattava kielenhuoltopuoskarointi tehty ja palkkapäivänä taas muistaa miksi.

Kerron teille vielä yhden jutun, nyt kun kerran istuin alas:

Olin luopunut monista maitohampaistani kivulla ja tuskalla, ennen kuin tajusin, että se on turhaa. Hammas lähtee repimättäkin, jos sen antaa heilua riittävän kauan. Liikuttelin kielellä oikeaa kulmahammasta viikkotolkulla. Liikerata kasvoi ja kasvoi, kun uusi hammas puski maitohampaan alta esiin. Lopulta hammas roikkui vain yhden pienen luusäikeen varassa. Muistan tehneeni kertotaulukoetta (olisiko ollut kuuden kertotaulu?), kun hammas sitten irtosi. Siitä ei tullut verta, se ei sattunut, minulla vain oli yhtäkkiä suussani irtonainen hammas. Laitoin sen penaaliin, luultavasti ilmoitin tapahtumasta opettajalle ja jatkoin kertotaulujen väsäämistä.

Elämä on joskus niin helppoa.