IRC-Galleria

Herätyskello piippaa seitsemältä. Joku kytkee torkun päälle. Kaksikymmentä yli kahdeksan sängyssä on edelleen kaksi henkeä, eikä toisaalla pidettävä materiaalitekniikantunti kaipaa kumpaakaan.

Itselläni ei tänään ollut koulua ollenkaan, joten olisin joka tapauksessa vain möhninyt meikittä pitkin asuntoa. Nyt sain seuraa. Aamu alkaa muroilla yhdentoista aikaan ja jatkuu siitä tasaisen tappavaan tahtiin ei millään. Iltapäivällä ryhdistäydytään sen verran, että haetaan kaupasta pullo pepsiä, jota voi sitten imeä illalla pitsan kanssa. Ei tällaisina päivinä kokata. Ei edes yritetä. Kumpikaan ei jaksanut edes mikrottaa aamulla itselleen puuroa.

Nyt on hyvä hetki uskotella itselleen, että ihminen tarvitsee tällaisia päiviä. Ladataan akut, ei stressata mistään, ei tehdä mitään. Sielu eheytyy ja huomenna jaksaa taas paremmin.

Ehkä näin on, mutta että tiistaina?

Vituttaako, mitähäh?!

Tämä on Vitutus-gallup. Jokaisessa asiassa vituttaa joku. Edes jokin pieni asia. Päästä pessimistisyytesi valloilleen ja ala raivota! Jokaiseen on VITTU PAKKO vastata!

MIKÄ SINUA VITUTTAA..

TALVESSA
- Jyväskylän paikallisliikenne. Se on ennalta-arvaamatonta, töykeää ja vaarallista.

KEVÄÄSSÄ
- Ne tuhannet lumen alta paljastuvat koiranpaskat. Eikö niitä muka tarvitse siitä hangesta korjata, häh? Ei ne sinne dematerialisoidu muutaman kuukauden aikana!

KESÄSSÄ
- Ainainen ruikutus. Sataa, yhyy. On liian kuuma, yhyy. Koskaan ei ole hyvin! Hävetkää suomalaiset!

SYKSYSSÄ:
- Välilämpötilat. Vielä ei ole riittävän kylmä talvitakille, mutta kesätakilla on liian kylmä. Mitä silloin laitetaan päälle?! Kertokaa!!

KOULUSSA
- Sellaiset opettajat, joita on lakannut kiinnostamasta. Pyyhe kehään vaan! Mennään sinne eteen höpöttämään, eikä kiinnosta, ettei ketään kiinnosta.

CD-LEVYISSÄ
- Cd-levyt? Mitä ne on? Kaikki tallenteet, joita pitää kantaa tolkuttomia määriä mukana ja fyysisesti vaihdella kun haluaa kuulla jotain muuta, on raskaita. Sitä paitsi ne naarmuuntuu, hukkuu ja on kalliita.

LEMMIKISSÄSI
- Ööö... Ei kuolleista saa puhua pahaa.

POLKUPYÖRISSÄ
- Omassa se, että siinä on helkatti soikoon 21 vaihdetta, joista kolme (KOLME) toimii. Pienin toimiva on kakkosvaihtajan vitonen. Sillä on tooooosi kiva sotkee Laajavuoren mäkee ylös kymmenkilonen kauppakassi selässä!

HAMEISSA
- Ne rajoittaa mun vapautta. Ei voi ajaa fillarilla, ei telmiä, ei mitään! Istun tässä jalat siveästi yhdessä vaan ja puhun säästä. Murrr...

HOUSUISSA
- Vaihtelevat koot. Missä on standardit?! Mä en HALUA ostaa neljänkymmenen housuja, jos kerran sovin kolmekaseihinkin. Haistakaa te!

KORKOKENGISSÄ
- Kuka sen keksi, että naisten pitäisi käyttää korkokenkiä? "Hei nää on tosi hyvät. Näillä voi melkein kävellä koko päivän ilman että sattuu"

TENNAREISSA
- Ne menee rikki liian nopeesti.

MAIHAREISSA
- Vaikee laittaa jalkaan. Lähtöön pitää varata useita minuutteja ylimäärästä, jos jollain seurueesta on maiharit.

VANHUKSISSA
- Se elämänkokemus. Ne tietää ihan liikaa... En mä pysty oleen vanhuksien kanssa koskaan normaalisti, kun ne vaan lukee mua kuin avointa kirjaa ja vaan kyttää mahdollisuutta päästä neuvomaan. Ja sit niille tuottaa vaikeuksia avata yhden vastaanottimen sijasta kaks. Ristiriitasta sakkia...

PIKKULAPSISSA
- Se loputon ENERGIA!! Mistä se tulee! Minä en halua olla purkamassa sitä, koska se ei lopu ikinä!

SAIRAALOISSA
- Se, että kukaan ei tiedä mistään mitään. Sairaita juoksutetaan luukulta toiselle ihan miten sattuu, koska ketään ei oikeastaan kiinnosta hoitaa sua kuntoon.

MIEHISSÄ
- Yleistettynä? Tjaah... Kykenemättömyys kunnolliseen itseilmaisuun ilman päihteiden vaikutuksenalaisena olemista.

NAISISSA
- Kaksinaamaisuus. Ihan kaikkialla. Ketään ei ärsytetä tahallaan ja sitten hymyillään ja murrh! Oikeinhan se on ja tekee elämästä helppoo, mutta toisinaan oikeesti RAAAGH!! (Tämä vars. itsellä)

SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI
- Että se on kesällä enkä oo koskaan oiken saanu pidettyä luokkakavereille pileitä siks, että niitä ei nää kesällä ja ne on kaikki töissä ja vaikka missä.

RADIOSSA
- KOLMEN BIISIN SOITTOLISTAT!! Ei ne Idols-voittajat nyt niin hyviä oo!

TELEVISIOSSA
- Ylipitkät mainostauot. Okei, te elätte niistä, mutta c'maaan! Leffan välissä pitäis keksiä kymmeneks minuutiks tekemistä puolen tunnein välein! EI!! Ja ne helkatin kivimiehet!! Miksi niitten pitää saada niin paljon aikaa. Miksei vaan näytetä kolme sekuntia veeärrän logoo ja sanota, että matkustakaa junalla. MIKSI PITÄÄ AINA LAULAA!!?

HUONEESSASI
- Siniset tapetit. Haluan sisustaa kämppäni lämpimäks, mutta nää tapetit ei oikein toimi. En rupee niitä vaihtamaankaan, ei oo mun. On vuokraemännän. Sitä paitsi ne ei oo kauhene hyvin laitettu ja niissä on kupruja.

Kerro viisi biisiä joitka kuunnellessasi sinua alkaa vituttaa koska ne ovat niin vittumaisia
1. Paulina Rubion se renkutus. Miksi pitää laulaa espanjaks, kun kukaan ei osaa sitä?! Ja se nainen kuulostaa siltä, että se yrittäis kuulostaa kymmenvuotiaalta vaikka se on oikeesti joku kolkyt.
2. Popedan Matkalla Alabamaan. SIINÄ EI OO MITÄÄN JÄRKEE!! Ei sellanen raspikurkku voi laulaa että mestarileipuri oon ja miks se menee Alabamaan vaikka oliskin?
3. Soul Captain Bandin Vauvantekohomma. Yääääk... Nuoret, boheemit helsinkiläisaikuiset lisääntyy baskerit päässä jossain loftiasunnossa.
4. Lionel Richien Hello. Oli hei tosi kiva kappale ennen Novan soittolistaa. "Tell me how to win you heart / for I haven't got a clue / but let me start by saying / I love you" JOOHEI!! Noinhan niitä vieraita naisia isketään!!
5. Elton Johnin Candle in the Wind. Okei, sori Paukki kun kopioin, mutta en oikeesti kestä. Elttonin hintti siis teki tän kappaleen alunperin Marilyn Monroelle, mut sit ku Diana kuoli, niin se muutti pari sanaa ja omisti sen sille. KUINKA SIKAMAISTA SE ON!?!

Vituttaako sinua usein?
- Eipä oikeastaan (niin kuin yltä näkyy). Mä olen iloinen ja onnellinen ihminen.

Vituttiko sinua tätä kyselyä tehdessä?
- Ei lainkaan! Haha! Mukavaa lietsoa itseään käyttään capslockia.

Vituttaako sinua tällä hetkellä, kun olet tehnyt tämän?
- Nöyp. Mä meen leipomaan kaalipiirakan.

Että sellaista tälle päivälle.

Minä alan tästä lähtien käyttää sanaa "kaiku". Se on hieno sana.

Keksin tänään jotain. (Oho. Ylläri. Keksin jotain ja raportoin galtsupäivikseen.)

Ihmiselle annetuilla kommunikaatiokeinoilla on äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta välittää toiselle objektiivista kokonaiskuvaa siitä mitä hänen ympärillään ja sisällään tapahtuu. Näin ollen toisen ihmisen hyvää tarkoittavat neuvot ja kommentit ovat yksinomaa yhteiskunnan, yksilön ja teepussien moraalikäsitysten vääristämiä kaikuja (ai jehna, se on vaan niin upee sana) asianomistajan omista ajatuksista. Kun käsittelyssä olevaa asiaa puidaan riittävän kauan, alkuperäiset seikat vääristyvät, eikä kumpikaan keskusteleva osapuoli enää näe objektiivisia faktoja (jos niitä alunperin edes oli) niiden päälle kertyneiden mielipiteiden ja MeNaiset-filosofioiden alta. Näin syntyvällä sekamelskalla on viihdearvoa ainoastaan silloin, kun puitava ongelma ei koske kumpaakaan keskustelijoista, eivätkä yksilöiden eettiset näkemykset liity suoraan asianomistajan ajatuksiin (ks. juoruilu).

Ja tämä kaikella rakkaudella ja kunnioituksella niitä kohtaan, joiden päälle olen kaatanut asioita. Ihanaa, että kuuntelitte. Lyökää minua nenään, jos yritän vielä sanoa jotain.

Pyöräillessä säästyt monelta vaaratilanteelta kun hankit pyörääsi kitisevät jarrut. Saat monta sekuntia lisää reaktioaikaa, kun ei tarvitse kilisyttää kelloa. Ja onhan kovaa ja korkealta vinkaiseva jarru huomattavasti tehokkaampi varoittaja kuin vieno kellon helinä.

Kirjoita oman nimesi etukirjaimella:

Olen: Pauliina
Haluan: pysyä kotona
Minulla on: päässä vikaa
Vihaan: passiivisuuttani
Pelkään: pimeetä
Kuuntelen: progressiivista paskaa
Pohdin: pinnallisia
Rakastan: paljon
Minä aina: puuhailen pahojani
Minä en ole: pahemmin perillä mistään
Laulan: pelkästään pakon alla
Itken: perusteellisesti
En ole aina: paikalla

Jep jep..

Luontodokumentit on mahtavia. Rakastan katsella eläimiä suurina massoina, varsinkin lintu- ja kalaparvia. Sitä usein miettii, miten ne otukset voivat kulkea niin tiiviinä massana törmäämättä toisiinsa melkein ollenkaan. Mikä telepaattinen yhteys niillä on oltava? Käsittämätöntä, ihmeellistä, kyllä Luojamme on viisaudessaan suuri jne.

Kunnes sitten huomasin, että eihän tuo ole temppu eikä mikään. Otetaan ruuhka-aika, kaksi tienlaidallista kiireisiä ihmisiä ja liikennevalot. Ei sielläkään törmäillä, vaikka kaiken järjen ja logiikan mukaan kummankaan rintaman ei pitäisi päästä toisen läpi.

Niin se vaan on maailma ihmeellinen paikka.

Arvaatteko mikä? No orkidea tietenkin!

Olen nauranut tätä jo moneen kertaan. Kyseessä on siis lehtijuttu, jonka luin muutama viikko sitten. Siinä sanottiin, että orkideat ovat äärimmäisen helppohoitoisia huonekasveja, kunhan muistaa pari ihan pikkiriikkistä kikkaa:

1. Orkideat elävät sademetsissä, joten niitä tulee kastella säännöllisesti ja runsaasti. Temppu on siinä, että kasteluun ei missään nimessä saa käyttää hanavettä, koska se on emäksistä. Mikään keittäminen ja seisottaminen ei auta. On käytetävä lähde- tai sadevettä piste.

2. Orkideat tarvitsevat myös hiivatisti valoa, eli niitä on pidettävä kaikkein aurinkoisimmalla ikkunalaudalla ja mielellään siirreltävä päivän mittaan.

3. Orkideoilla on ilmajuuret, joita ei missään nimessä saa haudata multaan tai turpeeseen. Oikea kasvualusta on ilmava, mutta sitoo kuitenkin jonkinverran kosteutta. Männynkuorikarike tai hiilimurska sopii hyvin. Juuret tarvitsevat myös valoa, joten ruukun on hyvä olla läpinäkyvä.

Hassua kyllä löysin artikkelin kaksi päivää sen jälkeen kun olin saanut tilaamani kukkakimpun kylkiäisenä orkidean (tai siis sen, mitä siitä orkideasta oli jäljellä sen jälkeen, kun kukkaset oli siirretty kimppuun). Tylsännäköinen nippu lehtiä todella motivoi huolehtimaan. Tähän mennessä olen noudattanut ohjeita tarkasti, tosin Laajavuoreen ei paista aurinko oikein mihinkään vuorokaudenaikaan, etenkään näin syksyllä.

Helppohoitoisuuden naurettavuus valkeni minulle eilen, kun viluissani kannoin vadillista hyvää, hapanta sadevettä sisään. Mistä sadevettä saa talvella? No lumesta tietenkin! Mutta kuinka kaukaa sitä lunta pitää mennä kaivamaan, jottei se olisi täynnä pakokaasuhippusia ja koiranpissaa? Ja paljonko höttölunta pitää kantaa sisään, jotta saan kasteluastiani niin täyteen, että orkidean voi upottaa sinne? Pitäisikö ostaa moottorikelkka tai poro tai lumikengät näitä vaelluksia varten?

Helppohoitoinen my ass.

Nyt tiedän miksi mäkihyppääjien pitää olla niin timmissä kunnossa. Tällaiset asiat valkenee, kun on kavunnut satakunta rappusta ylöspäin ja tuijottaa niska kenossa tornin huipulle, minne on matkaa hyvinkin vielä toinen mokoma.

Opin eilen jotain korkeista paikoista.

Äitini mies on duuseri (nuoremmille tiedoksi, että duuserit ovat pieniä kypäräpäisiä olentoja, jotka rakentelevat valtavia tikkurakennelmia Fragliluoliin) ja duusereiden täytyy rakentaa. Kun jossain päin maailmaa eräs rouva purki vanhan kartanonsa ja lahjoitti äidille vinon pinon ikkunoita, oli päivänselvää, että johonkin täytyy taas nousta jotain.

Se jokin oli tällä kertaa kesäkeittiö, jonka äitini nimesi Mysteeriksi. Nimi saattaa johtua siitä, että vanhat ikkunat vääristävät maisemaa, joten sisältä katsottuna ulkopuolinen maailma näyttää säästä riippumatta väreilevältä ja epätodelliselta.

Takaisin korkealle. Mysteerin seinät alkoivat olla maalausvalmiit, jolloin luonnollisesti apuun hätyytettiin viikonloppua loisimaan tullut jälkikasvu. Tyynen rauhallisesti maalailin seiniä niin korkealle kuin ylsin, kunnes ymmärsin, ettei kukaan tulekaan perässäni ja hoida hommaa loppuun asti. Oikeastaan siskoni tuli jonkin aikaa perässä, mutta hävisi sitten sienimetsään äidin ja isoäidin kanssa. Kalliolla seisovan rakennelman korkein seinä on hyvinkin neljä metriä korkea. Sinnekö tässä pitää nyt mennä, häh?

"Maalataaks noi tualta ylhäältäki?"
"Tiätty."

Ennen ensimmäistä kiipeämistä asettelin tikkaita lähemmäs kymmenen minuuttia. Tunnen liian monta tikkailta pudonnutta ihmistä. Onko kulma hyvä? Onko alaosa tarpeeksi tukevasti jotain vasten? Onko tikkaat suorassa? Näkyykö jossain teräviä kiviä? Pitäisikö hakea mökistä patjoja alle?

Silloin opin ensimmäisen asian korkeista paikoista: jos sinne on mentävä, sinne on mentävä. Mene, äläkä mieti!

Nappasin maalipöntön ja sudin käteeni, ja lähdin teennäisen päättäväisesti kapuamaan kohti pilviä. "Ai kauhee kuinka korkeella sää oot!", sanoi äiti. Alumiinitikapuut muuten moninkertaistavat polvien tärinän. Siinäs siellä heilut ja tähyilet alhaalta niitä teräviä kiviä.

Toinen asia minkä opin korkeista paikoista on se, että kun on korkealla, kannattaa keskittyä johokin muuhun kuin siihen itse korkealla olemiseen. Ihan loogisesti voi päätellä, että puolen metrin päästä nenästä vaaleana hohtava lautaseinä on huomattavasti tärkeämpi asia, kuin neljä metriä alapuolella oleva maankamara. Ah, miten paljon viisautta onkaan ladattu lausahdukseen "älä katso alas".

Ja niin maalautuivat Mysteerin seinät.

Miksi - vaikka kuinka yrittää olla järjestelmällinen, pitää kaapit ojennuksessa ja keksiä jokaiselle esineelle oman paikan - jotkut astiat vaan jäävät pesimään kuivauskaappiin? Entajuuuuuuu...