IRC-Galleria

Sokerivero, jota vihasin jo viime vuodenvaihteessa (jolloin olin oikeasti suomessa ostoksilla) nousi siis lisää. Päättäjien hyvä tarkoitus vähentää namien syöntiä ei käytännössä toteutunutkaan. Karkkivero osoittautuikin hyväksi ansaitsemiskeinoksi, ja nyt vielä vähän korkeammalle hilattuna se voi johonkin vaikuttaakin.

Voisi nousta parin muunkin nautintoaineen (pitsialusasujen, nahkapäällysteisten huonekalujen ja lasitiilien) vero, niin sittenhän ei välttämättä tarvitsisi katsella alijäämäbudjetttia.

Sivumennen, ei minunkaan henkilökohtainen budjettini voi olla jatkuvasti alijäämäinen, miksi sitten valtion? Miksi he voivat näyttää tätä huonoa esimerkkiä - ei ihme, että valtaosa kansasta on niin persaukista. Milloinkas se valtio muuten kuvittelee sen lainansa takaisin maksavansa, kun vuosi vuodelta aina on laihojen lehmien vuosi?

Saksassa karkit ovat naurettavan halpoja. Kuten on ilmeisesti muukin ruoka, olen alkanut oivaltaa. Seuraavalla visiitillä kotomaahani taidankin tulla Tukholman kautta, lautalla kai saa yhä verovapaata karkkia? Hamstraan fazeria ja pandaa, koska niiden saatavuus saksassa on heikkoa. Kun ei nämä saksalaiskarkit nyt niin hyvin minulle maistu (ihan hyvä sinänsä).

Mutta mistä todellisuudessa ajattelin ilmaista mielipiteeni, on tämä uusi tup-akka-laki. Suunnittelen nimittäin joka kerta suomessa kaupassa asioidessani pyytäväni sen listan, tutkivani tarkasti läpi, ja sitten toteavani, että eipä näistä tuotteista yksikään kyllä kiinnosta, mutta kiitoksia. Sillä kyllähän minulla täysi-ikäisenä kansalaisena on oikeus tutustua kaupan kaikkiin tarjolla oleviin tuotteisiin.

Katsotaan, mitä tupakkalaki saa aikaan, vai saako mitään. Voisi kunnioitukseni suomen eduskuntaa yms. yms. kohtaan kohota, jos laatisivat ihan kunnon lakeja näiden pilipalisten pyöräilykypärä- ja bussiturvavyölakien tekoon käytetyllä ajalla.

Mikä on irtokarkkien kilohinta Prismassa tätä nykyä?

Mitähän tapahtuu sokean tupakoitsijan saapuessa kassalle?

"Kaikki hakijan/perheenjäsenten nettotulot vähentävät perustoimeentulotuen määrää. Tuloja ovat mm. palkka, eläke, sairausvakuutus- ja työttömyyspäiväraha sekä säästöt ja omaisuuden tuotto."

Eli jos olet vain satunnaiseti tuen tarpeessa, ja käyt sinä aikana esim. osa-aikatöissä, laita veroprosentiksi sata. Silloin kyseistä tuloa ei lasketa mukaan (koska nettotuloa ei ole), mutta saat veronpalautuksissa sitten palkkasi myöhemmin. Tuet tulevat täysimääräisenä.

Tietysti kaikki tähän tilanteeseen mahdollisesti joutuvat ovat tajunneet ottaa kaikki omaisuutensa ulos pankkitileiltä, ettei sossutoimisto ala vaatia niiden käyttöä ensin. Muun kuin rahallisen omaisuuden, talon tai osakkeiden, kohdalla homma onkin sitten eri, ja kinkkisempi.

En tiedä, lasketaanko veronpalautukset tuloksi, jos lasketaan, niin tämä ei käy pitkäaikaisille sosiaalituen nauttijoilla.

Tämä pohdinta inspiroituna siitä, että (pätkä)töiden teko ei sosiaalituellisella kannata, koska työssäkäyntikulujen jälkeen voi kuussa jäädä käyttövaroja vähemmän kuin tuettuna. Lisäksi tukien uudelleenlasku kestää oman aikanasa, eli jos käyt töissä kuukauden verran, voikin olla, että seuraavassa kuussa et saa käteistä ollenkaan. Parempi siis, että pidät nollatuloa kunnon työpaikan löytämiseen saakka - vaikka seuaavana vuonna veronpalautukset merkitsisivätkin tulokuukauden menetystä, ilmeisesti menetät vain yhden kuukauden, ja sitten jatkuu taas sossurahariemu.

Suunnitelmallisuutta virastohelvettiin, ja kansalaispalkka kaikille.

Tarkoituksena on nyt parin kuukauden sisään kokeilla elää ilman jääkaappia. Tämä vaatii kahta asiaa - muonan hankkimista kuivana ja jääkaappi/pakastintuotteita myyvän kaupan tarpeeksi läheistä sijaintia.

Aion siis siirtyä kuivahiivaan, juureksiin ja hedelmiin kasvisten kustannuksella, hakea päivittäiset maitotaloustuotteet tarpeen perusteella vaikka sitten päivittäin ja toivoa ulkolämpötilan mataluutta (joskin tasaisuutta), jotta ainakin jotain voisi pitää parvekkeella lyhyitä aikoja. Voin ja muiden levitteiden tilalle suunnittelen öljyn käyttöä, hillojen tilalle tuoreita hedelmiä ja pakastemarjoja.

Ja mitä aion tällä saavuttaa? Surkeassa keittiössäni uuni ja jääkaappi on sijoitettu vieretyksin (muu ei mahdollista, kartoitettu on), ja uuni lämmittää ihan koko kämppää päällä ollessaan. Jääkaapista ruokaa päätyy roskiin tasaisin väliajoin, se hautautuu jonnekin perälle. Tulee ostettua liikaa valmiiksi, tehtyä liian isoja määriä. Kuivatuotteiden kanssa tätä ei tietysti käy, ne kun kestävät kyllä tarpeeksi kauan. Mahdollisesti näin asioiden mitoitus onnistuu paremmin, ja ostan vain sen, mikä menee heti. Haasteet tuovat elämään mielenkiintoisuutta. Jaakaapin pakastelokero pitäisi sulattaa, ja koko kaappi pestä. Kotiini on pesiytynyt aika laaja ja vahva kotivara kaikenlaista kuivatuotetta, ja nyt tuoretuotteiden vähentyessä niitä ehkä tulee käytettyä vähemmäksi - hyvä, koska suunnitelmissa on muutto. Ja uusiutuupa kanta.

Mitä haittoja tai hankaluuksia odotan? No ainakaan maitoa en juo sitten toviin. Ei sitä saksassa juo kyllä kukaan muukaan, mutta minä kaipaan aina välillä. Puolisko varmaankin nyrpistelee ajoittain, varskinkin kun juusto jää vähälle. Pakastevihanneksia ei voi hankkia isoissa pakkauksissa, vaan vain käytön mukaan (tai sitten mitoittaa käyttö isoihin pakkauksiin). Ruokaakaan ei voi valmistaa suuria määriä, koska sitä ei voi kauaa säilöä (yön yli menee takuulla näin talviaikaan parvekkeella, mutta kauemmin säilöessä kasvaa bakteeririski turhan suureksi). Varsinkin ruuissa, joissa käytetään maitoa, ongelma on suuri; maitoa ei voi säilyttää, eli kaikki pitää käyttää kerralla, mutta samalla sitä maidosta tehtyä ruokaa, jota tulee paljon, ei voi säilöä. Kaupassa jos joutuu käymään usein, tulee helposti heräteostoksia. Toisaalta, jääkaappiin ei voi ostaa mitään, eli teoriassa heräteostokset ovat kauan säilyviä. Voi myös olla, että heräteostoksia ei tule lainkaan, kun on aina mukana tarkka lista. Tarjouksista ei voi hamstrata mitään pilaantuvaa (esim. voita, yleensä ostan kerran kuussa seuraavan kuun tarpeen verran).

Munia ei muuten tarvitse säilyttää jääkaapissa.

Yhden asian olemme oppineet. Kondomit ovat kertakäyttöisiä.

...vai ovatko?

http://rihmasto.fi/sites/default/files/LuontaistaloudenLapsikatraat_11_2011.pdf

On niin mahtavaa, että on näitä tyyppejä, jotka kokeilevat vaikka mitä, kyseenalaistavat kaiken, ja vielä julkaisevat tulokset.

Mutta teinit, tätä ei sitten sovi kokiella kotona ilman, että on valmis niitä lapsosia vastaanottamaan. Kuten ei, öö, mitään muutakaan ehkäisyvälinettä. Tai varsinkaan välimeettömyyttä.

Takuulla muuten niitä luonnonsuolikondomeja pestiin ja käytettiin uudestaan.

Tässä sitten lievennykseksi eras luonnon ystävä:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/johan_on_venninen_20788.html#media=20802

Tyyppi on joku kahdeksankymppinen, sokea ja raivaa kalliolle puutarhaa. Aikoo laittaa sinne kasvamaan kukkia. Jälkeen jääville silmäniloksi.

Isäni sanoi: parempaa uutta vuotta, siis jos se nyt voi olla parempi.

Siihenhän tuo tiivistyy. Taisi olla minulla vuoden viimeinen työpäivä tänään, eipaha.

Miksi en voi välttyä tälle sivulle kirjautuessani katsomasta videota, jolla valoilmiöt räjäyttelevät ihmisiä, joiden kasvoista näkee, että homma ei miellytä? Miksi kukaan ei tunnu edes miettivän tätä? Asia tuodaan silmille täysin jokapäiväisenä ja ohittamattomana.

Minulle tulee paha olo, kun näen ihmisiä satutettavan. Sillä ei ole väliä, tapahtuuko se televisiossa vai todellisuudessa. Enkä usko, että ihmisen aivot varsinaisesti tajuavat "se on vain elokuvaa"-väitteen. Minun eivät, ja olen kuullut samanlaisista reaktioista henkilöillä, jotka eivät ole katsoneet televisiota lapsena. Aivot kyllä turtuvat, mitä enemmän väkivaltaa näen, sitä vähemmän se koskettaa. Ainakin luulen niin - en ole toistaiseksi katsonut tarpeeksi turtuakseni, vaan yhä on käännettävä katse pois.

Kun katsotaan historiassa taaksepäin, aikaan jona gladiaattorit lahtasivat toisiaan, ei ihminen silloin ollut verenhimoisempi. Itse asiassa, mikäli olen oikeassa, eivätkä aivot erota televisiokuvaa ja todellisuutta, nythän se vasta verenhimoinen on. Ja kuitenkin pidämme näitä gladiaattoritaisteluja sairaina, ehdottomasti kiellettävinä.

Sana väkivaltaviihde on yksinkertaisesti käsittämätön. Miten voi väkivalta olla viihdetta? Silti se on ollut läpi ihmiskunnan historian suosittua katseltavaa. Tai ei, ei varmaan ihan alkuaikoina. Yhä kivikautisissa oloissa elävät lajitoverimme, missä viidakossa niitä nyt onkaan, tuskin harrastavat väkivallan katsomista. Heille normaali lauantai-ilta suomalaisen television äärellä saattaisi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, vaikka kuinka selitetään, että se on vain elokuvaa.

Mutta mitä minä en varsinaisesti ymmärrä, on ikärajat. Miksi tuotamme viihdettä, jota emme voi näyttää jälkeläisillemme, mutta katsomme itse "vailla vaikutusta"? Muuttuuko ihmisen aivosto todella niin paljon, mikä tuo muutos on, ja eikö lapselle haitallinen materiaali todella ole jonkin maagisen ylhäältäasetetun iän jälkeen olekkaan ihmiselle haitallista?

Tämähän näyttää aikalailla siltä, että koulutamme lastemme aivoja sietämään väkivallan näkemistä. Onko siis ihme, että kohdatessamme sitä todellisuudessa, emme reagoi; eihän väkivallassa ole mitään erikoista, tavallisuudesta poikkeavaa.

Minä en halua turtua väkivallan katsomiseen koskaan. Minä haluan kärsiä nähdessäni lajitovereitani satutettavan. Haluan joutua sulkemaan silmäni kun elokuvasa tullaan väkivaltaiseen kohtaukseen.

Koristelin kuusemme mm. seuraavilla esineillä (suurin osa esineitä kiinnitetty joko hiuspinneillä (löydetty kaduilta, itse en näitä käytä) tai valtaisan pätkänauhavarastoni ylijäämäpaloilla (otan talteen pienimmätkin nauhat, esim. jos vaatteen laabeli on kiinni silkkinauhalla jne.):
- barbin riippumatto, jossa köllöttelee suklaapukki
- itseleivotut piparit
- possun muotoinen kuminauha
- maatuska-avaimenperä peilillä
- sydänavaimenperästa irronnut muovisydän (punainen)
- kindermunayllätyshelikorperi
- kadulta löytynyt korvis
- kadulta löytynyt tutti
- pari helikelloa, saatu suklaapupujen kauloissa
- posliinipossu
- silkkinauhaa punaisena ja valkeana
- hopeinen cocktail-muovimiekka
- tekosieni
- pari muuta avaimenperää

Ostin seuraavat kappaleet, edelliset siis löytyi kotoa:
- suklaakuvioita, tarkoitettu kuuseen
- pikkupaketti hopeapalloja (koristelin kotona ekstraglitterillä osan)
- hopeinen tähtiköynnös

Puumme on noin puolimetrinen, joten näillä tuli enemmän kuin täyteen. Etukäteen hätäilin, että jos ei riitä, mutta mitä vielä - oksat ne ei meinanneet riittää.

Kilteistä lapsista talossa kielii se, että jo eilen, kun kuusi vielä oli muvipussissa sulamassa ja kuivumassa, sen alle ilmestyi paketteja.

Mitä jäin kaipaamaan:
- linnunpesät (kotona aina oli)
- lippuketju (no voi olla, että saan sen vielä valmiiksi)
- enemmän erilaisia köynnöksiä (ei niitä tuohon kyllä montaa olisi mahtunut, varsinkaan isoja)
- latvakoristeidea (vielä ehtii)
- aidot kynttilät
- semmoisen sydämen muotoiset perinteiset paperi/kartonki "korit" joita, ennen vanhaan oli paljonkin, sisällä rusinoita tms.

Ihan tyytyväinen olen silti. Näyttää jouluiselta, eikä tarvinnut edes juuri kerskakulutukseen osallistua.

Sitten jouluruokien tekoon. Lanttu- ja bataattilaatikko on tehty eilen, nyt siis perunoita ja porkkanaa.

Ei ole mitään söpöä päiväkotiryhmässä, joka ohjaajien ohjauksessa laulaa pari joululaulua mitä moniäänisimmin.
Se on vain kamalaa. Kuten pikkulapsilaumat yleensäkin.
Mutta mikä on vielä kamalampaa, on ne mussukoiden esitystä katsomaan tulleiden aikuisten naamat. Ollaan niin ihastuksissaan, että hyvä jos ei ihan pimeässä hehkuta.

Onneksi voi poistua paikalta.

Jouluhan on perinteisesti satujen aikaa, siksi voi parin päivän aikana uskoa, että esim. kuollut pikkuveli (onkohan se se sama, joka hautautuu lumeen Trio Niskalaukauksen toimesta) palaa taivaaksi kutsutusta paikasta varpusen hahmossa syömään viimeisetkin leivänmurut.
Onkohan Jumalalla ruokakomero tyhjillään, kun "palkita Jumala, tahtoo kerran sinua", kun annoit taivaasta maan päälle hengailemaan saapuneelle pikkuveljellesi jyväsen. On sekin veli kyllä törppö, sieltä lentää taivaan lihapatojen ääreltä, ja vie jyvän joltakulta, joka sitä oikeasti tarvitsisi.
Luonnonsuojelullinen teema tosin saa arvostusta.

Ps. "--- ne kaikki [erilaiset etniset ym. vähemmistöt] töihin sahalle, ja nirri pois" lauloi Juice. Olisikohan nykyaikana saanut syytteen? Tai saisinko minä, jos lainaisin koko tekstiä? Kunnianloukkaus, vihapuhe, öröröröröt. Sanalla täytyy olla vapaus, tai sitten siirrytään oman käden oikeuteen.

Koska lusmu kanssa-asujani vastustaa kotiin kertyvää roinaa ja pelkää asuntonsa puolesta viedessään jotain talon lehtiroskiksesta, olen ottanut tavakseni käväistä roskakatoksessa päivittäin töistä tullessani.

Olen huomannut jotain mielenkiintoista. Ensinnäkin, sieltä lähtee yleensä mukaan aina jotain. Käyttämättömiä kirjekuoria, nättejä joulukortteja, kalenteri seuraavalle vuodelle... Perusjuttuja. Mutta erityisesti minua ihmetyttävät siltä löytyvät kirjat. Ei Suomessa juuri heitetä oikeita kirjoja lehtiroskiksiin (ja muutenkin kyllä lähinnä lehtiä, harmi tavallaan... kerran löysin arkillisen verran käyttämättömiä postimerkkejä...), kirja on sentään sen verran pyhä.

Mutta olen löytänyt nyt aiemmin mainittujen maailmankartaston ja vanhan italiaoppaan lisäksi rockin historiasta kertovan pokkarin ja tänään C. C. Bergiuksen Roter Lampion -teoksen. Nyt pitää alkaa miettiä, että mitä minä näillä/näille teen... Kieli on ikävä kyllä väärä, en osaa tarpeeksi lukeakseni. Tai voin toki kokeilla. Onkohan näillä jotain nettiantikvariaa...

Joulua varjostaa ikävästi työ. Not worth it...

Ja tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=q4a9CKgLprQ&feature=youtu.be
Läski lapsi itkee, kun sai hello kitty -paidan kolmensadan muun lahjan joukossa. Paatuneena lahjoistamarisijana minulla ei juuri ole nokan koputtamista, mutta on tuo aika hurjaa. Huonoa oli se, että lapset saivat lahjaksi asioita, joita saavat muutenkin, yleensä keittiöstä. Luulisi toisaalta, että nappula keksii kyllä kennolliselle munia vaikka millaista käyttöä... Vessapaperirulla vois olla aika jees. Pitääkin paketoida sellainen. Ja sitten jouluaamuna ehdottaa ensimmäisten lahjojen vaihtoa, har har har har. Arvatkaa onko minun kanssa kiva asua ja elää :P (Ps. Huippupaketoinnilla tietty: olen toistaiseksi käyttänyt mm. kangasta ja sanomalehteä. Joulun alla lisäksi pakeitoitutan kaikki ostokseni, mm. maitopurkin, jos kauppa vaan paketointipalvelua tarjoaa.)

En ole koskaan tullut ajatelleeksi. Jos, niin huh millaista kaikkien eduttomuutta.

Toisaalta, yleensä se armeija on käytynä ennen lasten saantia, joten luku lienee pieni. Ja sitä pienentää entisestään se, että monet nuoret isukit eivät kuitenkaan pysy kunnolliseen isyyteen.

Olen silti tyytyväinen, että en asu Suomen tavoin typerässä pakkoarmeijavaltiossa (siis, pakkopalvelus puolella väestöstä sukupuolen mukaan), vaan fiksussa Saksassa (joka tosin on tupannut isoja sotia häviämään), jossa yleinen asepalvelus poistui jo aikaa (oisko puoli tai puolitoista vuotta) sitten.

Eipä sillä, että minua kovinkaan kiinnostaisi joku hemmo, joka on käynyt armeijan. Ymmärrän kyllä, että nuoruus tekee virheitä, mutta joku roti se on massakäyttäytymiselläkin oltava.

Ps. Lapsiveden maku muuttuu kantajan ruokailujen mukaan, eli hyvin tulista ruokaa syövien lapset oppivat jo kohdussa tulisiin makuihin, ja taitaa sokerisyöppöjen vauvat tuntea sokerin (se tosin kiinnostaa takuulla kaikkia vauvoja, fruktoosi-intolerantikkoja lukuunottamatta). Eli lapsivesi on vähän kuin marinadiliemi, meinaan vaan, että maistuukohan eri ruokavalioita noudattavien äitien vauvat eriltä... Joku hinajamarinoitu, tai vaikka chili, tai ihan vaan pippuroitu, ja sitten tietysti hyvin naturell... Näyttäisi hyvältä menussa.