IRC-Galleria

Perjantai. Minä en enää muista, miten monissa tupareissa minä olen elämäni aikana ollut tai miten monet kaikista viettämistäni tupareista ovat olleet samojen ihmisten uusien asuntojen juhlimista elämään. Tänään minä olen treenannut, vaikka minun olisi pitänyt lukea tenttiin treenaamista enemmän. Kymmenen aikaan illalla minä huomasin, että tämä viikko kokonaisuudessaan on mieluummin kulunut lusmuillessa ja kyljen kääntämisessä aamuisin kuin ylipäätään missään kovin järkevässä touhussa, vaikka sellaista esimerkkiä ei tässä mielentilassa tule millään tänään mieleen.

Minä olen saanut uudet korvakorut. Iltapäivällä minä tajusin, että minä tunnen enemmän pöytätabletti-ihmisiä kuin pöytäliinaihmisiä, ja Anttilassa poikaystäväni käsi kädessäni minä sanoin, että minä inhoan pöytäliinoja, vaikka ehkä loppujen lopuksi kaikki riippuu siitä, millainen pöytäliina oikeastaan on. Äidin pöytäliinaan tarttuvat leivänmurut, isän pöytäliina taittuu reunoistaan liioiteltujen saumojen vuoksi, ja minä, no minä en käytä pöytäliinaa, koska niitä on minun kaapissani rippijuhla- ja lakkiaisperinteenä kertynyt ihan liian paljon. Pikkuveli pitää pöytäliinoista, ja niin taidat pitää sinäkin. Minä en sano mitään, minä mieluummin teeskentelen kuuroa ja keskityn tuijottamaan yläkerran aulan sinisellä seinällä portaiden yllä lepäävää risukoristetta, josta portaiden yllä valaiseva lamppu heittää varjoja seinään. Iltaisin minä inhoan kotitulostimia, sillä aina tärkeän päivän koittaessa niistä loppuu muste ja sen mukana toimimiskyky ja kaikki muu.

Pakko mennä nukkumaan.

-Suuse-