Minun ikkunani puussa ei ole lehtiä enää ollenkaan. Kymmenen aikaan aamulla Vaasassa yliopistonrannassa paistaa aurinko. Opettaja oli viime syksynä ihan yhtä tomera ja sekava ja käskyttävä ja mielipidevalmis ja silti osaltaan niin rakastettavanhajamielinen. Kirjastossa emme kämppikseni kanssa meinanneet löytää suomenkielisten gradujen hyllyä. Laittakaa ne tosiaan joo aakkosjärjestykseen tekijännimen mukaan. Miten per**leessä siitä hyllymäärästä voi löytää nykysuomengradut ja markkinoinningradut kaikkien mahdollisten julkisoikeusgradujen ja tietotekniikangradujen seasta jotenkin muuten kuin arvaamalla edes jossain vaiheessa oikein?
Kahvilan musta poreileva automaattikahvi maistuu pahvimukilta. Minun kämppistäni on mukava katsoa silmiin yli kahvilan vaalean pöydän, sillä minun kämppikseni hymyilee ja uittaa punaista teepussia kuumassa vedessä ja tuo minun mieleeni tuon rannassa paistavan vaasalaisen auringon. Minä en muista, mitä aamuisella automatkalla tapahtui. Talvirajoitusten kanssa minä kuitenkin tänne kahdeksaksi aamulla selvisin. Vaasassa on aina skoottereita. Joku sanoi, että Lapualla on Suomen kaikkien kaupunkien omaan asukaslukuun nähden eniten mopoautoja. Tänä aamuna pikkupikkuveli pääsi yhden sellaisen kyydissä kouluun. Tai ainakin sinnepäin.
Kahvipurukaapissa on avattu keksipaketti. Eilen kulta sai kuningasajatuksen ja sanoi, että piirrellään lyijykynällä opiskelukämpän valkoiset autiot seinät täyteen pienenpientä sotkuista vänkyrää. Tähän aikaan vuodesta liian aikaisin aamulla minä ajan Seinäjoen keskustassa ohi sammuttettujen liikennevalojen, enkä minä näe busseja, koska bussit ovat menneet jo ja minä ajan ja minä menen ja mennessäni minä tajuan, että sen pienen hetken minä pidän siitä kaupungista kaikkein eniten.
-Suuse-