Voisin kirjottaa tähän 5 sivusen esitelmän ja analyysin eiliseltä, mutta päätin etten tee niin. Laitetaan tähän mieluummin filosofisia pohdintoja.
1. Mä en ole niin neutraali kun uskoisin itse olevani. On tekijöitä, jotka on muokannu mun ajatusmaailmastani semmosen, että reagoin asioihin AINA jonkun ennalta määritellyn kaavan mukaan. Kaikille ihmisille käy näin.
2. Vaikka ihminen (minä) pyrkii johonkin jaloon tekoon, niin se voi onnistua matkalla tuhoamaan tai sotkemaan joko koko lopputuloksen, tai tappamaan oman olemuksensa sen asian tiimoilta, huolimatta siitä, tultiinko hommassa päätökseen vai ei. Tätä mä en enää itsekään ymmärrä. Vissiin yritän sanoa, et joskus onnistuu, joskus ei.
3. Ihminen voi olla kiltti sisältä, mutta aiheuttaa paljon pahaa. Tässä en puhu itsestäni. Täysin.
4. Toisen ihmisen ymmärtämiseen tarvitaan omia samanlaisia kokemuksia, jotka tämä toinen ihminen on joutunut kokemaan. (Empatiakyky) Kaikille niille idiooteille, jotka tätä lukee niin: Jos jonku mutsi on vaik niinq delannu, ni sille ei sit kande mennä sanoo et "no voi, läheks bilee?".
5. Kaikki ihmiset etsivät paikkaansa tässä maailmassa. Kaikki. Elämänsä suunnan voi toki kadottaa, mutta sivupolut vievät usein päätielle. Kuten yks sekopää, joka yritti joskus käännyttää mua johonki sano "etsivä löytää".
6. Itsestäni: Mä en tykkää nähdä ihmisten menevän rikki.
Nää ei sitte ollu vissiin hirveen filosofisia, tai edes pelkkiä pohdintoja. Nää oli toteamuksia. Jotain sälää kuitenkin. Muistakaa nauttia elämästä. Se on oikeesti jees.