Jätin sitten juustomakkarani kaverin kämpille. Ei näin. Ja siihen voi vielä lisätä sen, että varasin liian vähän viinaa juhannukseksi. Seuraavalla kerralla tietää ainakin mitä pitää ottaa mukaan ja mitä ei. Aivot vois ottaa.
Kaverin uus tyttö. Ensireaktio, että perhana, tommonen kiltinnäkönen, ja juokohan se edes viinaa? Mut ihan sama. Tupakkaa, viinaa ja villejä naisia. Sopii mulle. Jotenkin mulle tuli Merikarvia mieleen, mutta sillä mestalla ei ollu mitään tekemistä minkään asian kanssa.
Hypin keskellä yötä katoilla ja roikuin päiväsaikaan parvekkeelta. Ihan normi setti. Sain myös hyvän idean, että pitää mennä nukkumaan pöydän alle, mutta jälkeenpäin tuli tunne, että se ei ollutkaan niin hyvä idea. Seuraavan kerran nukkumaan mennessäni etsinkin itselleni paljon miehekkäämpää, ja tietysti tärkeimpänä asiana, pehmeämpää makuupaikkaa. Eli kahden karvaisen karjun väliin nukkumaan. Nam.
Jossain vaiheessa hassuääliö tunaroi ja mä en enää jaksanu. Kun siihen ei saanu muuten kontaktia, niin päätin näyttää ilkeältä ja alkaa riehua. Huono juttu. Muistan ihan hyvin sen, kun toinen tyttö lentää päin seinää ja toinen tuijottaa silmät suurina, että mitä vittua idiootti. Todettuani, että kusin koko tilanteen, päätin lähteä pooooois. Kotiin. Himaan. In the middle of the night. Mut sieltä ois päässy ihan hyvin omin jaloin. Toinen tyttö tarras käteen kiinni ja entistä determinoituneempana pyrki saamaan mua jäämään. Se onnistu. Harmi. Ikävä kyllä multa meni siinä vaiheessa kontrolli ja taas mentiin. Tosin toinen kerta vasta kun se tapahtuu jonkun silmien alla, mutta ylläri silti. Seuras keskustelu, jossa yritin koko ajan korjata omaa tilaani, mutta sama juttu kun viime kerralla. Tyttö ei antanu periks. Pikkulapsi oli rikki ja se ei voinu enää esittää ehjää. Kaikki jutut omia periaatteita vastaan. Ei pidä aiheuttaa huolta, ei tuskaa, vihaa tai muita negatiivisia tunteita kenellekään. En mä kyllä kovin piristävää seuraa siinä ollu.
Tähän kohtaan pitäisi kirjoittaa erittäin hieno juttu, jonka kertoi eräs apina, joka soittaa mandoliinia ja tinapilliä ja kaikkea. (Enimmikseen kyllä PÄÄTÄÄN.) Harmi vaan, etten muista miten se juttu meni. Mut jotain mallia: "Taidankin olla vaan ihminen ihmisten joukossa." Hmm...
Seuraavalla kerralla pitää ottaa mukaan enemmän viinaa ja vappunaamari. Parhaimpia hetkiä oli silti vielä lopun lämmin hyvästelemistuokio, jossa sama porukka, joka on kaatanu kaljaa ja viinaa koko viikonlopun, seisoo bussipysäkillä ja syö jäätelöä. Vilkutus ja heihei. Nähdään taas.