IRC-Galleria

Liian paljon juttuja, mutta tekstareita lähetin varmaan noin kymmenkertasesti verrattuna normaaliin tekstarilähettely-iltaan. Ja niissä oli jo kirjotusvirheitä, ja mä annoin niiden olla. Kaikelle on syynsä.

Ankkapuistokausi avattu. Olutta puistossa. Oli kivaa. Jee. Sieltä Isoon Ärrään. Pizzanpuolikas ja tuoppeja. Yks jätkä ja muistoja. Yks kaveri ihan kauheessa kunnossa - ei viinasta vaan kipeydestä. Jätkä ei uskaltanu sanoa sen tyttöystävälle, et se ei oo ihan kunnossa. Ja se nainen nähny niin monta kertaa suomalaisen perustunarimiehen käyttäytymistä, että sitä ketutti. Puhu saatanan tupelo! Miksei mies voi sanoa, että se ei oo kondiksessa. Ja se toinen jätkä ihan samanlainen. Ei tajuu, et näkee naamasta. Ja minä... suuri minä... "sori mä en voi auttaa, mä oon kännissä". Kiitos paljon Meske. Olit hyödyllinen.

Rose Garden. Ehkä yks jännimmistä mestoista ikinä. En oo koskaan nähny baarin tanssilattialla rinkiä, jossa muut seuraa, ku yks freestailaa. JATKUVASTI. Ja musa oli GROOVEE. Muutenkin paikalla oli semmosta julkkisporukkaa, joita mun ois pitäny tuntee. Mut kaikkee ei voi tietää. Ja siellä oli vielä ihan uskomaton määrä ammattilaistanssijoita, jotka joras, koska ne piti hauskaa. Et mä en todellakaan menny tanssilattialle. Ei ollu enää minkäänlaista jakoa. Ei minkäänlaista.

"What will it be Vanilla Ice?", kysyy baarimikko ja tilaan lonkeron. Jätkä siinä vieressä repee ja tajuun, et voi vitun vittu, nyt ois pitäny tilata JÄITÄ. Eipä enää hirveesti pelastettavissa, ku hetki meni ohi. Aloin jubaa sen jätkän kanssa, joka meinas kuolla naurusta ja sain perusteltua ulkonäköni yleisellä tyhmältänäyttämishalulla. "Ja mä käyn varmaan koht leikkaa tän fledan..." Joojoo. Eli en. On tää vaan niin vitun hauska. Toki juteltiin sitte muutenki ja molemmilla oli niin hauskaa, että melkeen räät poskilla. Jee. BTW, Vanilla Ice tekee nykyään Nu metallia jos joku ei tienny.

Halusin jostain syystä seuraavaan mestaan. Menin miestenhuoneeseen ja soitin yhdelle lepakkotytölle, joka oli Mamassa. "Tuu tänne. Oon täällä 4ever", saan vastaukseks. Naisten ilta, eli seiska ee sisään ennen kahta. Eli menin sinne vasta kahdelta. Mutta toki siinä sitte puhelimessa jutusteltuani ja hassuja puhuessani herätin sen verran huomiota siellä men's roomissa, että oli pakko perustella se puhelu niille ihmisille. "Joo. Se oli yks lesbo. Meen tapaa sitä." Ja ne jätkät tietty, et vitun hienoo, käy panee sitä ja sen frendei, ja hei ota tästä vittu happoo ja mä, et vittu joo, ja siinä sitä taas mentiin.

Se mun urinointi meni ehkä vähän seinien ihailuks. "Holy shit!", huutaa Mesken ajatukset. Pääsen sieltä vessasta takas klubin puolelle ja ne vALOt... Yht'äkkiä tajuu, et on astunu ihan suoraan sisään elokuvaan Fear and loathing in Las Vegas. Joutu vaan kattomaan, et vittu sentään. Siinä sitte miettii ja haluu lisää viinaa ja hakee sen juoman. Horjuu takas sinne looshiin, missä kaverit istuu ja siinä alkaa miettimään, että mitä vittua on taas tullu tehtyä. "Mä meen Mamaan ja oon muuten sekasin. Morjes." Yks nainen ei tullu mun mukaan ja se oli mitä luultavimmin helvetin hyvä juttu. ...sille naiselle.

DTM:ssä olin pikkuhiljaa sitte vaan ihan humalassa. Tj. Vittu ei voi tietää. Yläkerta oli uusittu. Ja avattu kai samana iltana. Siitä oli tullu aika perinteinen. Keskellä oli neliön muotonen baaritiski, josta tarjoiltiin joka suuntaan. Varmaan ihan kiva, mut umpihelvettiä tarjoilijalle. Ja suoraan sanottuna, ei helpota asiakastakaan. Design. Fuck it.

Näin tytön, jota en oo nähny pitkään aikaan. Halittiin ja se tutustutti mut kaverihinsa. Uskomattoman hauskaa porukkaa. Juteltiin kaikista hauskoista asioista. Oon niin helvetin pro, että suvereenisti juttelen tyttöjen juttuja naisten kanssa. Kerroin olevani hetero ja yks uskomattoman hauska hassutyttö selittää, että "Miska sä oot BIIIIIIIIIIIIIIIII!!!". Enkä oo. Enenenen. Trust me. I know. Ja sitte se halus hakea mulle naisen sieltä baarista, koska siellä käy muutenkin kauheesti heteronaisia. Sanoin, että mulle ei haeta, vaan mä haen muille. Naisille miehiä yleensä tosin. Ja se tyttö nauro niin. "Sä näytät ihan homolta", se sanoo ja mä lisään, että "Joo, ja liikunki kanssa, mut nyt ollaanki Mamassa". Seurueessa on yks heterotyttö ja jään juttelemaan sen kanssa, kun sen omat kaverit oli lähteny, ja se sama hassutyttö oli tullu hakee sen siihen porukkaan (sen takia toi kulttuuri on niin upee). Ja. Hassutyttö kattelee sivusta ilkikurisesti ja molemmat, minä ja heterotyttö ollaan, että eieieiei.

Käyn tanssimassa illan viimesen, eli hitaan sen vanhan tuttuni kanssa ja naureskellaan toisillemme. En muista ees mikä biisi. Se yläkerran musiikki oli valitettavasti muuttunu mainstreamiks. Hyvästelen tuttuni ja löydän itseni sen hetskutytön kanssa ja se kysyy jos lähden sen mukaan, ku se ei tykkää kulkee yksin yöllä kaupungilla. "Mut mä en tarkota mitään" se lisää ja minä, että "En mäkään" ja hymyilen.

Juteltiin pitkän aikaa. Se oli -85 eli sama ku mä. Asu Alppilassa. Se halus bussilla, vaikka koitin sanoa, että JC!, sinne ei tosiaankaan oo pitkä matka. Oisin voinu kantaa sen. Bussi tuli... Meinasin mennä kävellen, mut se ylipuhu mut mukaan bussiin. "Ja mä en tarkota mitään", se, ja mä, että ihan sama. Joko olin edelleen tillintallin tj, mutta jotenki se tyttö riisu mun suojakilpeni ja sai mut kertomaan asioista, joita muut ei oo saanu tietää. Se painautu muhun kiinni ja sano, että mun pitäis olla vaan oma itseni. Ja mä lukituin...

Missasin pysäkkini. Ei mua kiinnostanu. En mä menny bussilla, jotta säästäisin itseni kävelemiseltä. Vasta bussissa oltiin vaihdettu toistemme nimet. Nyt mä en enää muista muuta ku, että sen nimi alko A:lla ja oli nelikirjaiminen. Saatoin sen kotiovelle. Sanoin hyvät yöt ja lopuks kun lähdin, toivotin vielä, että löydä itselles hyvä mies. Ilta oli kelkassa. Tai pulkassa. Ja me ei nähdä enää koskaan.

Arvatkaapa olisinko vedelly sitä edestä ja takaa jos oisin pelannu pelimiespelejä. Mä en vaan diggaa niistä.

Mut siitä tytöstä jäi muistijälki. Ghost of a smile. Taas...

Oli outoo mennä nukkumaan, ku ois tehny mieli juosta ja riehuu. Mut ne realiteetit.

Tajusin just, et multa jää ens viikon mus.teoriatunti käymättä, koska opiston starailta on samaan aikaan. Ainoo asia, mikä tossa kusee on se, että se kusee koko homma. Mua vituttaa aivan varmasti tiistaina. Ja vituttaa nimenomaan se, että jää käymättä se tunti. Ja sit pitäis pystyy keskittymään ja nauttimaan joistain esityksistä. Kamoon. Miks näin?

Käytiin kattoo jotain elokuva- ja draamalinjan leffoja. Ne oli aika hyviä. Tavallaan. Meinasin antaa palautetta niiden musiikista, mut sit mietin, et why should I. Ei ne oo mitään musiikkiexperttejä. Ei niiden tartte sitä osaa. Tai... Eka leffa oli mun mielestä niin totaalisen ryssitty lopputeksteissä, ku siinä soitettiin jotain ihan vitun älytöntä suomalaista pelimannimusiikkia, vaikka elokuvan tunnelma oli jotain niin muuta. Koita siinä surra semmosen mielisairaalakaman kanssa. Ääliöt. Ja muissakin oli aika ala-arvosta musaa. Mut kuten sanoin. Ne ei oo musa1337teja. Ois kysyny jotain, jolla on visioita. Atmosfääripää. Ja mä istuin luokan takana. Ihan syystä.

Mulla meni 3 tuntia päästä sängystä noustuani opistolle. Ja meinasin myöhästyä niistä leffoista. Oli pakko skippaa ruoka. Kampelaa. Ei kiinnostanu muutenkaan.

Menin taas kiduttamaan itseäni ja selasin muiden juttuja Trombitissa. Jotain hyvää. Ainoo, mistä olin itselleni tyytyväinen, oli mun ottama kuva. Juttu oli, ylläri, aika outo. Ja RJtyttö oli muuttanu ihan samaa kohtaa, josta mun frendi vinkkas mulle. Tosin, olin muokannu sitä niin, että se ei ollu ihan täysin epälooginen. Mut... Nyt se on taas perkeleellisen epälooginen. Mun ois pitäny luoda se siirtymä eri tavalla. Mut sit ois joutunu karsii tekstii. Tää on tätä.

Mä haluun pitämään hauskaa. Mä haluun ihmisten seuraan. Semmosten, joiden kanssa voin vaan olla. Nyt. Opistolla se ei onnistu. Vaikka mulla ois jotain paskaa sanottavana, niin en jaksa avata päätäni. Ei hyvä. Omien roolileikkien kautta ei oo tullu minkäänlaista todellista kosketuspintaa noiden ihmisten kanssa. Ja joo, tiedän. Mut sitä ei kukaan tajuu, ettei se välttis oo mun vapaa valinta.

VITTU MÄ OON TULESSA!!!

Ihan sama. Saari ja kaikkee. Mä ootan innolla sen tytön esiintymistä, joka soitti pianoo. IRL, mulla ei oo sille mitään opetettavaa/sanottavaa/puhuttavaa. Sitäpaitsi cembalo ei oo piano (correct me if I'm wrong, enkä oo). Ja se on cembalisti. Ite mä en osaa ees soittaa.

Kokouksen lopuks, ku oli missannu kaiken, ryhmänvetäjätyttö kyseli aionko tehdä jotain ens viikoks. Jouduin riisumaan arskat, koska niiden kanssa ei oo kiva puhua kenellekään. Näyttää valheelliselta... tai juntilta tai ihan vitun mysteeriseltä (joojoo, yhessä miesten ohjekirjassa luki kerran näin ja siinä vannottiin, että se on hyvä tapa saada naisilta. gotta love those books). Ja sit pyörittelin efektin takia silmiä ja käsiä niin, että näytin tunarilta, joka ei saa mitään aikaan mistään. (Eli näytin itseltäni.) "Ois kiva jos säki tekisit jotain ens viikoks, mut en voi tietenkään pakottaa sua", sanoo tyttö ja mä esitän idioottia, vaikka päässä soi, että tyttö tolla asenteella kukaan mulkumpi ihminen ei tuu koskaan tekemään sun puolesta mitään. Jos oltais työelämässä, ni oisin saanu fudut jo aikapäivää sitten. Kuitenkin, kun mulla ei tosissaan ollu minkäänlaista ideaa ens viikolle, ni en pystyny muutenkaan antamaan itsestäni mitään. Joku matkailu. Mitä mä siitä tiedän? Enhän mä koskaan ees poistu himasta.

Toinen syy miksei musta ikinä tuu toimittajaa: Liian pieni yleistieto. Lisätään siihen vielä kykenemättömyys omatoimiseen tiedonhankintaan ja ideointiin, ni minkäs teet. En voi väittää, ettenkö strebais sen Uutispäivä Demarin takia. Ei oo mikään kiva juttu mennä sinne kuukaudeks näyttämään pelleltä.

Lopulta. Kun kokous ja mun jallitus oli ohi, ni sitte vielä ope pysäytti mut. Sit jäi vahingossa arskat silmille ja korvakuulokkeet korville. Opelta käsimerkki "ota noi kuulokkeet pois" ja pyyntö: "Otatko noi aurinkolasit pois, jotta nään sun silmät." Kirosin mielessäni. Vituiks meni. En ehtiny ite ennen ku huomautettiin. Ja ope alkaa kehua, et "joo sulla oli kiva juttu siitä entisestä Heolaisesta", ja minä, et mitä vittua, se juttu ihan paska, ja miks pitää erikseen kehuu, mikä retardi mä sulle oon? I'm fucking allright ja se juttu oli huono. Just like this next one will be. This one, I'm writing right now. Or at least I'm trying. Wink wink. Mietin jo, et onko joku apina menny valittamaan sille, et oon väsyny kaikesta ja joo. Vittu mä oon toki väsyny. Väsyny tähän vitun XXXXXXXXX ja siihen, että XXXXXXXXX XX XXXXXXXX. Ja vittu en mä tiedä enää.

Eilen oli kaikki hyvin, ku juttelin kaverin kanssa, joka koitti selittää mulle asiaa siitä yhdestä kirkkotytöstä ja siitä kuinka asiat on oikeesti tosi hyvin. Ja koitin naama vakavana selittää, että tiedän jo. Parempi niin. Se antaa itsestään jotain muille. Luultavasti se on paljon enemmän (siis on) ku se, että se skrivaa jotain, jota joku joskus ehkä lukee. Mut silti ketuttaa. Itsekäs vitutus. Enkä mä pidä omista ajatuksistani. Mä pidän ihmisistä, jotka ajattelee muita.

Kävi äsken mielessä. Jos oisin skrivannu sen tähän, ni oisin kuitenki poistanu sen. Ja se oli vaan tajunnan virtaa pari minuuttia. Selityksiä sille miksei muiden selitykset ole järkeviä. Miks muut ei voi olla oikeessa. Miksei ne voi tajuta. Ei voi jos ei koe. Siks. Mut liittyen vaan yhteen asiaan. Ja mä en kuvittele olevani ainoo, joka on oikeessa... tai edes oikeessa.

Myöhästyin koululta 25 min. Sit menin syömään, vaikka ois pitäny olla muualla. Ei sillä parilla minuutilla ollu enää väliä. Asiat oli kuitenkin jo käyty läpi. Oli taas syy olla myöhässä. Huono, mut riitti mulle.

Linjalla oli kokous klo 1 ja myöhästyin sieltä vaan ihan pari minsaa. Toki olin kävellyt sen salin ohi ennen syömään menoani, eikä siellä ollu ollu ku yks tyttö. Soitti pianoa. Haparoi hetken. Hidastin omaa vauhtia ja teki mieli mennä sanomaan sille, ettei voi soittaa jos ei tunne soitinta. Nimenomaan tunne. Ei tätä nyt. Mä en osaa soittaa pianoa. Magic Touch tuntee pianon. Yks syy vihata systeemiä lisää jos vankila on heikentäny sen taitoja.

Se kokous. Joo. En kuunnellu. Menin sinne luokkaan arskat päässä ja kaikki luuli kuitenki, et krapula ja vittu päässä. Juuei. Kahesta oluesta ei saa kunnon krapulaa. Ja missasin Saaren ja lasten keikan, ku se oli ohi ennen ku oisin ehtiny sinne.

...se on vaan niin iisiä, koska vallitsevassa kulttuurissa miehellä ei saa olla herkkää puolta.

Ajattelin herätä tänään aikasin. Eli nousin ennen kahtatoista. Sit söin aamupalaa ja menin opistolle syömään saman tien lounasta. Siellä korjailin juttuani, joka tietysti on mulle tän viikon toisiks ainoin juttu. Koska oon laiska. Tai en. Mä tykkään toimia, ku on liikaa hommia. Valitettavasti mä en oo keksiny itselleni mitään hommaa. Suurin syy miks musta ei tule luultavasti koskaan toimittajaa on se, ettei mulla oo tarpeeks oma-aloitteisuutta. Tai omia ideoita. Ku ei tiedä elämästä mitään, ni on vaikee keksii, mistä muut ihmiset on kiinnostunu. HEEEEI, siks mä diggaan kuunnella aina muiden keksimiä kivoi juttui ja silleen... joo. Paskat.

Soitin toiselle haastateltavalleni nelisen kertaa koululta, eikä se vastannu. Se soitti takas just, ku olin päässy himaan ja olin menossa nukkumaan. Takas. Normipäivä. Sit juoksin takas ulos, tsekattiin mun juttu asiavirheiltä ja todettiin, et se on ihanpaska ja valmista nettiin, miinus kympin muutto kakskybäsex. RJtytölle teksti ja ohjeet ja pistin vielä mukaan, et oon tyhmä ku nelikolmonen Nokialainen.

Siel opistolla tsekkasin taas Trombitin ja naureskelin kaikille hyville jutuille. Mä diggaan hyvästä kamasta ja hyvistä ideoista. Sit harkitsin, et oisin alkanu huutaa, et kaikki juomaan viinaa tänään, mut sit mietin, et ei. Meen kuitenki ite. Tähän mennessä nyt kuitenki periaatteessa ollu viime viikon keskiviikosta lähtien joka päivä kännissä. Jos ottaa huomioon ne kaikki vuorokaudenvaihtumiset. Eli viime torstaina päivällä enkä illalla juonu. Enkä tossa tiistaina eilen, ku oli mus.teoriaa. Aamulla oli kyllä viina.

Muistu mieleen maanantain keskustelu, jossa mä ja tuttu todettiin, et oltais mielellämme kännissä 24/7/31/12/†. On se niin hauskaa. Kaikki sujuu sulavammin. Paitsi autot. Ja työt. Ja elämä. Mut meillä oliki molemmilla järki sen verran päässä ja elämän realiteetit hallussa, et todettiin, et eihän se vaan käy.

Olin äsken taas teoriatunnilla. Myöhästyin tahalteen 15 min. Läksyt tekemättä. Nyt oli kyl oikeesti muutakin duunia, mut se on silti vaan tekosyy.

En pystyny keskittymään sointuihin. Ja vaikka bongasin yhen roskajutun oikein, ni ei se auttanu. Mä en muista sääntöjä, enkä mä kuule tarpeeks hyvin. Rutiinin puutetta.

Ope pyys kaikki lattialle istumaan. Mä tiesin, et koht ei oo hauskaa. Viivyttelin, et pääsin mahdollisimman lähelle ovea. Alotettiin hoilaamaan jotain ihan älytöntä ruotsalaista sontaa (joka kuulosti hyvältä, kun ne tytöt osaa laulaa). Mä en pystyny laulaa. Ollenkaan. Menin umpilukkoon. Mun lihakset jäykisty niin perkeleellisesti, et en saanu oikeen hyvää asentoakaan aikaan. Se jännitystila oli helvetin rasittava. Peitin kaiken huvittuneella hymyllä, mut seki oli aluks tuskan takana. Huomasin tuijottavani kaikkialle muualle kuin muihin ihmisiin ja nojaavani tosi kallistuneessa kulmassa lattiaan. Korjasin asentoa. Levitin hymyä. Peitin sen jännityksen sisälläni, jota kuvailisi hyvin Munchin Huuto-taululla. Olin ihan vitun tuskasessa tilassa. Hermostutti ihan liikaa. Ei se silti ulospäin näkyny. Paljon.

Koitin esittää leikkiväni kännykällä, mut huomasin, että kirjotin tekstarin jossa luki: Mä haluun vittuun täältä! Mä oisin halunnu lähettää sen jollekki. Ketään semmosta ihmistä ei oikeen ollu, jolle sen viestin lähettäminen ois mua hyödyttäny. Ihan vitun avuton avunhuuto.

Se tilanne loppu aikanaan. Päästiin pois. Jäin tahalteen vitkastelemaan. Oli pakko puhuu sille opelle. "Mä en tiedä, mitä mä teen täällä." Vaikka tiesin. Se on lupauksista kiinni. Muille ja omalle itselle. Mä haluisin suorittaa ton paskan, mut tällä tavalla en kykene. Valittelin opelle sitä, että keskittymiskyky menny kiitos osin tinnituksen. Ja huono kuulo. Ja traumat laulamisesta entisestä musiikkikoulusta. --> Osittaisia valheita. Syyt mun lukkiutumiseen on mitä luultavimmin jossain ihan muualla. Jossain historiassa. Asioita, joista mä en oo päässy yli, vaikka oon niin luullu. Se ope neuvo kuitenkin jotain juttuja. Ihan varteenotettaviakin. Harmi, et on vaikee auttaa ihmistä, XXXX XX XXXXX XXXX XXX XXXXX XXXXXXX XX.

Tapasin eilen pitkäaikasen kaverini. Mentiin Mascottiin. Tarkotuksena oli haastatella sitä. Toki se homma tuli hoidettua, mutta se meidän tapaaminen kesti seittemän tuntia. Juotiin.

Sen kanssa on hauska jutella. Eri tavalla ku muille. Tiedetään aika lailla, mitä toinen ajattelee ja ollaan reilusti eri mieltä. Silti molemmilla mieli auki uusille näkökulmille. Vaan pari asiaa, joista turha debatoida. Pidetään kiinnni omista mielipiteistä. Ja ne oli vielä nimenomaan enemmänkin elämänvalintoja. Oli toki tilanne, jossa kaveri sano mulle valheenpaljastavalla äänellä, että on kiva kun teet noin. Mä hymyilin sille ja kummatkin ties mitä toinen ajatteli. Tosin mulla oli itseironinen olo ja oikeesti mietin, et "joo, mä tiedän, et oon tyhmä". Mitä odottaa jos elämä on sitä, että juoksee pää edellä seiniin. Muiden seiniin.

Mentiin snagarin kautta. Grillimakkara. En oo koskaan ennen tilannu pelkkää korvia snagarilta. Nyt se kuitenkin oli enemmän finanssikysymys. Käveltiin himaan samaa matkaa kevyissä vaatteissa. Ei ollu kylmä.

Kotona menin sänkyyn ja laitoin ämppärin päälle. Semmosta elämänpohdintamusaa. Tais siinä tulla Jippuakin. Oli ollu mielenkiintoset keskustelut. Jostain syystä aloin miettiä yhtä jätkää, joka on kova ortodoksi. Vitun kova. Yhtä kova ku mun... no niin. Kuitenkin. Siitä ajatukset ajautu yhden tytön luo, joka paljastu kanssa vähän aikaa sitte ortodoksiks. Se oli sille erilainen homma ku tälle hardmanille. Jostain syystä päädyin etsimään kännykän vielä käsiini kolmen aikaan ja kirjottamaan sille tytölle viestin. Se oli semmosta kamaa, että mietin pari minuuttia voinko lähettää sitä. Painoin "lähetä" samalla hetkellä, kun mielessä pärähti hälytyskellojen alkusoitto. Mut minkäs teit. Se meni jo. Kännykässä ei oo peru lähetys -nappia.

Aamulla kauhee olo. Kieriskelin ihan hirveissä tuskissa kaks tuntia sängyssä. Tuntu ettei saanu tarpeeks happea ja oli kuuma. Se olo parantu joskus vähän ennen kymmentä. Puol 11 piti olla koululla. Myöhästyin 30 min ja rjtyttö soitteli jo perään. Kun pääsin koululle olin ihan sekasin, että missä ihmiset on. Jouduin sitte kysymään missä yks sali on parilta ihmiseltä. "Missä vitun vitussa joku vitun mediasali vittu on?" Hienoa puhetta. Mitkä kommunikaatiotaidot! Ihan sama. Etsin kuitenkin sen yhden tytön ensin käsiini. Sanoin sille, että "Saat valita. Haluutko perustelut vai et?" Se tyttö hämmästy. "Ai mitä." --> Mietin sekunnin. "Ei mitään." Mä en ollu enää uskoa itseäni. Anto olla koko homman.

Menin tapaamaan mummia keskustaan. Se lupas ostaa mulle vaatteita. Vielä keskustaan kävellessäni kiroilin mielessäni ja kuljin kädet nyrkissä. Turhaan. XXX XX XXXXXXXX XXXX XXXXXXX XXXXXXXX XXX XXXXXX XX. Se oli mulle vaan pettymys.

Tavattiin mummin kanssa Stockan kellon alla. Siellä riisuin aurinkolasit päästäni ja päästin lapsenomasen hymyn huulille. Mummi on aina mummi ja mä oon sen lapsenlapsi.

Mentiin hakemaan mulle kevyttä takkia. En ollu keksiny muuta ku yhen mustan vaatekappaleen. Mummi katseli ympärilleen, otti hyllystä puuvillapaidan ja anto sen mulle käteen. "Kokeiles tota." Ei ollu tosiaankaan "mun tyyliä", mutta pidän aina silmät auki, eikä mulla oo oikeen koskaan ollu mitään tiettyä tyyliä. Mä oon vaan perusjuntti, joka ei tiedä vaatteista. Se paita oli jännä mun päällä. Ostettiin sitte takki ja paita. Sit mentiin syömään katkarapuvoileipää ja juomaan kahvia.

Mummi osti mulle vielä suklaalevyn ja kun siitä jäi kymppi, niin se anto sen mun käteen. "Ota tää. Saat pizzaa." Mulle tuli hassu tunne, kun tiesin, että se menis kuitenkin enemmän juomaan kuin ruokaan.

Kun erottiin asematunnelissa, niin se mun hymy kuoli portaissa metron luokse. Ei sillä väliä. Mun perusilme. Vältän sitä aina ihmisten seurassa. Nyt kuitenkin ajattelin. Rauhallisia ajatuksia.