IRC-Galleria

Menin tapaamaan mummia keskustaan. Se lupas ostaa mulle vaatteita. Vielä keskustaan kävellessäni kiroilin mielessäni ja kuljin kädet nyrkissä. Turhaan. XXX XX XXXXXXXX XXXX XXXXXXX XXXXXXXX XXX XXXXXX XX. Se oli mulle vaan pettymys.

Tavattiin mummin kanssa Stockan kellon alla. Siellä riisuin aurinkolasit päästäni ja päästin lapsenomasen hymyn huulille. Mummi on aina mummi ja mä oon sen lapsenlapsi.

Mentiin hakemaan mulle kevyttä takkia. En ollu keksiny muuta ku yhen mustan vaatekappaleen. Mummi katseli ympärilleen, otti hyllystä puuvillapaidan ja anto sen mulle käteen. "Kokeiles tota." Ei ollu tosiaankaan "mun tyyliä", mutta pidän aina silmät auki, eikä mulla oo oikeen koskaan ollu mitään tiettyä tyyliä. Mä oon vaan perusjuntti, joka ei tiedä vaatteista. Se paita oli jännä mun päällä. Ostettiin sitte takki ja paita. Sit mentiin syömään katkarapuvoileipää ja juomaan kahvia.

Mummi osti mulle vielä suklaalevyn ja kun siitä jäi kymppi, niin se anto sen mun käteen. "Ota tää. Saat pizzaa." Mulle tuli hassu tunne, kun tiesin, että se menis kuitenkin enemmän juomaan kuin ruokaan.

Kun erottiin asematunnelissa, niin se mun hymy kuoli portaissa metron luokse. Ei sillä väliä. Mun perusilme. Vältän sitä aina ihmisten seurassa. Nyt kuitenkin ajattelin. Rauhallisia ajatuksia.