Sovin huomenna meneväni juhlimaan synttäreitäni noin 95-vuotiaan mummini luokse. Leivoksia tai kakun vois viedä. Se ei taida muistaa, että täytän 30. Tai no. Kyl se huomaa jos se laskee.
Ihan sama. Elämä on vaan sen tuhat kertaa hitaampaa, ku mitä se oli joskus viime vuosisadan puolivälissä. Oon vieläki statuksella opiskelija tässä maailmassa. Oon opiskellu useissa paikoissa, enkä löytäny itselleni niistä mistään oikeen mitään. Ketustako minä tiedän "mitä musta tulee isona". Kiinnostuis edes jostain, ni vois ehkä jotain tehdäki. Edelleen purkaisin niitä raatorekkoja käsipelillä tuhat kertaa mieluummin, ku tekisin jotain markkinointipaskaa jossain lafkassa, jonka toiminta ei kiinnosta.
Multa jäi varmaan iso kasa irl achievementtejä saavuttamatta. Eikä pelkästään se, että oon juossu aina häissä soittamassa, joissa on mun ikäsiäni tyyppejä alttarilla. En oo edes ollu vakavassa parisuhteessa. Ei tosin, että oisin hirveesti yrittäny. Jos vastaansattuvat ihmiset ei oo herättäny mussa tarpeeks mitään tunteita, ni voi voi, vaikka musta onkin silti kiva olla joidenki hauskojen ihmisten kanssa yhdessä. Kaikki säädötkin on ollu yleensä sitä, että toinen on halunnu jotain, ja mulla ei oo ollu mitään parempaakaan tekemistä.
No joo. Voisin tehdä varmaan aika ison "en ole koskaan" -listan.
Joka tapauksessa. Mulla alkaa olla yhä vaikeempaa keksiä vastauksia ihmisille, että miksen tee mitään oikeita aikuisten juttuja elämässäni. Toki ihmisille vastaamisessa pitää tajuta, että mua ei kiinnosta se, miten joku muu näkee sen, miten mun pitäis mun elämääni elää. Mua kiinnostaa se, että ei vaan jaksais kuunnella mitään loistavia ohjeita, jotka on sen verran yksinkertasia, että lapsikin voi ne tajuta. Eikä jaksa selittää. Pääseeköhän ihmiset koskaan elämään tällä planeetalla semmoseen maailmaan, jossa vastaus, "sori, mut mä vaan en oo sinä" ois täysin validi.
No onhan sitte toki niitä emoja ja kaikkia muita vaihtoehtolapsia. (Mutta missähän on sitte ne vaihtoehtoaikuiset, joita ei lueta joko likasiks hipeiks tai muuten vaan elämässään epäonnistuneiks?
Perustin miljoonafirman jätettyäni koulut kesken -tyypit ei kuulu tähän tietenkään.)
Ehkä tässä onki tää ongelma. Täytän kolkyt ja en katso tätä maailmaa mitenkään eri tavoin kuin ennen, mutta maailma sen sijaan tuijottaa takasin ihan eri tavalla.