IRC-Galleria

Oon aina vihannu ja hävenny omaa ruumistani. Tavallaan syyttä. Mutta kun se on syvällä aivoissa, ni ei voi mitään. Tarkastelin eilen taas itseäni peilistä. En jaksanu silleen itkeä, mutta katoin aika surullisin silmin, että mun kasvot on sitten koko loppuelämän epäsymmetriset. Oon tullu maahan niin lujaa, että ylähammasrivistö on siirtyny pari milliä iskun suuntaan. Eli mun ylä- ja alahuuli ei oo enää yhdessä keskellä naamaa. Ei tarvii ees paljoo silmiä käyttää. Vinossa koko turpa. Ja tätähän ei kyllä varmaan millään enää korjata.

Herkin kohta koko ruumiissa. Kasvot. Tätä naamaa kattelen sit joka aamu koko loppuelämän. Kiitos rasittava karaokebaarireissu 2015. Oisin vaan halunnu olla omassa rauhassa...

_____________

Keikka meni kai hyvin. Oltiin tavallaan pääesiintyjä ja heitettiin lavalla hampaatonta läppää. Oli parempi tarinoida jotain siitä, että yhtyeen nokkamies näyttää junan alle jääneeltä ja sen puheesta on vaikee saada selvää. Lauloin silti hyvin. Ja Magic Fingers tosi hienosti. Vähätteli itseään. Kuten aina.

_____________

Mä en niinku oikeesti jaksa enää. Ois joku kenen syliin nukahtaa ja lakata olemasta.