IRC-Galleria

En jaksa kelaa sitä, mitä onnistuin eilen tekemään. Ainakaan vielä. Vitusti hommaa tänään.
MUTTA! VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!
VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!VITTU!

Ruokalassa sain muistutuksen asiasta, jonka olin kai kuullut ennenkin. Tosin ennen mä en tienny, että tää yks tyttö on aivan uskomaton kirjottaja. Se kirjottaa niin upeeta tekstiä, että parin vuoden päästä se ois vittu aivan huippu. MUTTA HELVETIN SAATANAN VITUN VITTU! Kirkko vie Suomelta upeen skrivaajan! VITUN VITTU! En ennen oo kokenu ultimaattista vitutusta sitä vitun instanssia kohtaan, mutta nyt kyllä. Vois vaan juosta polttamaan jokaikisen vitun kirkon Suomesta, jotta sillä tytöllä ei ois mestaa, mihin mennä. VITTU! Tai sitte juoksen Kallion kirkkoherran luokse, joka on hauska mies ja valitan sille, että vittu toi teidän vitun kirkko on vittu ihan vitun vitusta vittu. Eieieieieieiei! Vituttaa! Mä näen sen niin, että se tuhlaa lahjansa. Ja oisko väärin sanoa, että voisin olla jopa surullinen?

Jos on luvannu olla viinahuuruissa koko viikon, ni sit pitää vissiin olla. Pl. se tiistai. Eli tänään tekemään haastista kapakkaan.

Kävin koululla syömässä. Broileria! Jiphei! Oli sikahyvää.

Hiivin atk-luokkaan ja aloin selaa meidän nettilehteä. Ku etusivu aukes, ni teki mieli heti alkaa huutaa. Rauhotuin. Tyttö ei ollu paikalla, jolle ois ollu asiaa. Fotari. Huono kuvateksti.

Yhden jätkän juttu. Aloin mielessäni nussimaan pilkkua ja halusin valittaa yhdestä sanavalinnasta, joka oli semmonen, että se luo vääriä asenteita. Tavallaan. Oon varmasti ainoo ihminen maailmassa, joka ois sanonu siitä.

Tää hyväskrivaajatyttö. Voi perse sentään. Mä aloin jo sitä tekstiä lukiessani ettiä, et jos se tyttö ois paikalla. Oisin huutanu sille naama punasena, et vittu mä en tajuu näistä sun teksteistä mitään! Ja millä vitulla sä luulet, että joku perussuomalainenkaan tajuu? Vitun vittuun ne sivistyssanat ja ulkomaalaisperäset roiskeet! Tyhmät ei tajuu. Fiksuille me ei olla kirjottamassa. Nyt. Välttämättä. Tai vittu ainaki mä oon tyhmä.

Kirjotusvirheitä. Huonosti mustana valkoselle painettuja ajatuksia. Selventäkää ihmiset sanomisianne. Kukaan lukija ei vittu tiedä, mitä tekstin kirjottaneen ihmisen päässä liikkuu. Siks mäki voin laittaa tänne mitä vaan.

Kello oli kybää vaille kaks ja kahelta ois ollu esiintymisporukan palaveri. Kaikki tervetulleita. Kysyin yhdeltä tytöltä onks se menossa. Oli joo. Hyvä. Oon halunnu muutenkin nähdä sen esiintyvän. Piano ja laulu. Ei sitä mun kasvoilta voinu kukaan lukea, et muaki ois kiinnostanu mennä. Mulla ei vaan ollu munaa lähteä sinne yksin esiintymään, eikä palleja siihen, et oisin kysyny jotain toista ihmistä mukaan. Istuin alas. Vitutti. Ja koko ajan sattu alavatsaan.

Antti Tuisku on tuote, niin on XXXXXXXX. Kai. Paha myötää, mut mä en oo enää varma.

Ja ihmettelin sitä, että missä maailmassa noi puolitutut oikeen elää. Jossain fantasiamaailmassa, jossa kaikki on jee ja ilmapalloja jaetaan kadulla ilmaseks kaikille. Lukeeko ne helvetti edes Hesaria?

Palasin juuri melkeen kahden tunnin kävelylenkiltä. Dallailin kiertoreittejä Hietsuun ja sieltä Ruoholahteen. Ja se ei oo uutinen, että olin eksyksissä Ruoholahdessa.

Asiat, joita mietin tolla lenkillä ei oo enää kamaa, jota laitan tänne. Gonzoilen ja sosiaalipornoilen joskus muualla sitte.

Mä lankesin pahasti ansaan. Yhden tytön teksti sai mut miettimään vanhoja asioita. Hietsussa katselin sitä rantaa ja muistelin kuinka oltiin äidin kanssa, mun ollessa pieni, tultu sinne kesäsin uimaan. Käveltiin aina samaa reittiä raitiovaunulle ja siinä matkalla sain aina jätskin. Se jädekiska on siellä kai vieläki kesäsin. Nyt mä taistelin siellä rannalla itseni kanssa ja koitin olla hyperventiloimatta. Sen voin vielä myöntää.

Mä kokeilin kädellä vettä ja se oli kylmää. Ei tehny mieli mennä uimaan.

Siinä rannalla oli vaan yks kohta, jossa paljastu kuivaa hienojakosta rantahiekkaa. Mä otin sitä hiekkaa käteeni muistaakseni miltä se tuntuu. Ei ollu ihan kesä. Hiekka oli kylmää. Mutta tunne oli hieno, kun se hiekka valu mun sormien väleistä.

Mä menin alunperin katsomaan aurinkoa. Näin auringonlaskun, joka oli punanen. Tuli kylmä. Ilta. Ja mä olin yksin.

Ne pienet asiat. Pienet asiat.

Ihminen pysähdy joskus hetkeksi ja katso toista samanmoista.

Mä haluun nähdä tässä maailmassa hienoja asioita. Mitä vaan. Näin tämmösinä päivinä mulle riittää upeet ajatuksella ja tunteella kirjotetut tekstit. Hyvää skrivaajaa on ihana lukea. Vilpittömyys on ihanaa. Ehkä rakastan juttuja, joita en itse pysty toteuttamaan.

Mä oisin mielelläni kuunnellu Maijan konserttia samalla ku syötiin. Ja joo, se safka oli herkkua. Mitä sitä enää kehumaan, ku kaikki tärkeet tietää kuinka hyvää se oli. Ois kandennu olla paikalla.

Ilta oli - näin hyvin maskuliinisella adjektiivilla kuvaillen - ihana. Seura oli parasta. Ohjelma oli... no... jos sit se viina, eli oikeesti helvetin hauskaa.

Hopeinen kuu. Oikee sävellaji. Se pitää kaiketi rääkyä, että siitä saa "oikeen" tunnelman aikaan. Ite oon sitä mieltä, etten oo lähellekään hyvä laulaja, mutta kyllä mä ÄÄNTÄ SAAN AIKAAN. Ja lisäks, mun mielestä EHKÄ se laulu on kaikista upein tapa tuottaa ääntä. Soittimet on tosi rikkaita parhaimmillaan, mut silti. Hyvä laulaja ja sen ääni on jotain niin erottamatonta, että sitä on vaikee replikoida soittimella. Toki oikeella soittajalla tulee omaan soittimeen oma "touch". Tatsi, på finska.

Mun piti suunnitella koko ens viikon kirjotusurakka eilen. Sain aikaan yhden juttuidean. Eli kaks asiaa keksitty. Ainaki kaks puuttuu.

Klo 20.30 mä ihmettelin, kuinka kello voi olla niin uskomattoman vähän ja silti on niin kaikkensa antanu olo. Klo 05.00 ajattelin, että kuinka vitussa kello voi olla näin paljon. Ja sit toki vitutti, ettei yks taksikuski soittanu takas, vaikka sen piti. Tai piti ja piti jos se oli mahdollista. Tj.

Menin kai joskus seiskan aikaan goijaa. En oo varma. Vedettiin akvaviitteja yhen jätkän kanssa ja arvosteltiin, että miltä ne maistuu. Se oli aika hauska veto. Nyt tietää ainaki mitä akvaviitteja tulee välttää ku ruttoa. Ja kyllä niitä viinoja voi kuitenkin juoda, tai ainaki joitain niistä. Graavilohi leivän päällä auttaa silti ihan perkeleellisen paljon. Ja se jätkä on ihan ihme. Pakko diggaa. Se tietää. Se näkee.

Tekstiviestejä meni pariin numeroon. Jälleen. Tällä kertaa vitsi oli siinä, että lähetin ne oikeesti siinä vaiheessa, ku vielä tiesin mitä teen. Tahallisia idioottimaisuuksia. Toki mä meinasin (enkä vanno etten) lähettää jotain viestejä jossain vaiheessa paikkoihin, joihin ei kandennu. Ilman järkevää asiaa. Tai asiaa mulla kyllä oli... varmaan. Gotta love 715517. Tänään päivällä kyl jänskätti, ku katoin soitettuja numeroita ja huomasin siellä ihan absurdeja kohteita. Luojan kiitos, että ne paljastu vaan ohinäppäillyiks soitoiks. Ne oli soitettu kaikki samalla minuutilla.

Oli hauskaa ja kivaa ja jeejee. Huono päivä auringonpaisteelle. Haluisin oikeesti ulos nyt ku solen skiner, mutta ei oikeen jaksa. Ja tottakai arskat.

Tänään syödään herkullista ruokaa ja... fuck it. En oo siellä ruuan takia. Mä oon viinamiehiä. Jos nyt on jo noin litra viinaa mukana, ku oon lähdössä ja oon ajatellu poiketa Alkon kautta, ni sehän on vaan hyvä merkki. Just nautiskelin lasillisen Hennessyä, että pääsee fiilikseen. Eilisestä tuli fiilis, että vodka ois kiva. (Kirjoitusmuoto muuten Suomessa kai edelleen votka.) Ja olutta, olutta ja olutta!!! Sitä kirsikkaolutta ois kiva juoda. Sitä. Ja jotain ja jotain ja jotain. Menee kalliiks. Mut (Mesken) elämä on.

Ei tosta yksin juomisesta tullu oikeen mitään. On vaan kaks baaria, jossa pystyn istumaan yksikseni tuopin ja tupakka-askin kanssa. Pörssi on palanu ja Romano meni kiinni aikasin.

Soitin parille ihmiselle. Kukaan ei missään. Paras kaveri sano, et voisin tulla käymään niille. Siellä on aina paikka mulle. Jee. Sanoin, että tuun moikkaa joku toinen kerta. --> Jouduin käyttämään mun wildcardin, joka oli Toveri, jossa oli kaiken järjen mukaan Heolaisia. Mitä mun persoonasta on luettavissa jos meen mieluummin dokaamaan yksin ku joidenki tuttujen kanssa? Jännä kysymys.

Koska olin valmistautunut yksin kaljan kittaamiseen ja polttamiseen, niin musta ei ollu oikeen juttuseuraa aluks. Ja tottakai pelattiin Aliasta. Pyörittelin siinä silmiä, et moi, mut suomi ei oo mun vahvinta kielialuetta. Kun yks tyttö ekan kerran sitte alko selittämään mulle yhtä sanaa, niin en keksiny ees sitä. YHTÄ! Lopulta ku muut joukkueet arvas sen heti, ni tajusin, etten ois ikinä keksiny sitä. Se ei kuulunu mulla ku passiiviseen sanavarastoon. Sinnekin heikosti.

Oon ollu sokee. TAAS! Saatanan saatana Meske! On yks asia, joka nähtävästi sokaisee mun silmät. Omat tunteet. Olkoot kuinka ristiriitasia tahansa, niin mä en vaan nää niiden läpi asioita. Holy fucking christ! Sainpahan ainaki hyvän syyn juoda niin vitusti sitä viinaa koko seuraavan viikon. Oli semmonen PRICELESS-tilanne, ku baariin pajahtaa tyttö, joka esittää ilmoille kysymyksen, jota mä en ois ikimaailmassa tajunnu esittää. Semmonen kunnon valaistuminen ku kuulin sen kysymyksen ja sen jälkeen yhden jätkän NIIN SATAPROSENTTISESTI SAMANLAISEN naurahduksen ku joskus vuosia sitte kännykästäni kysyttyäni helvetin hyvältä kaverilta, et "mitä sun pitikään kertoo mulle?". Vittu sentään.

Pyörittelin siinä sitte tuoppiani (joka muuten oli erikoisolut) ja mietin, että mitäs seuraavaks. No... Jos tilais rundin pöytään. Ja kaikki otti vettä ja kokista. Helvetin helvetti! Jos HFC:tä on haukuttu seurakuntanuoriks (voi ottaa myös kohteliaisuutena), ni mitä vittua tää oli? Äääääääääh. Ei näin. ...mut, säästin rahaa. Itselleni hain Stolia. Meinasin siinä tiskillä, et nyt rupeen kippaamaan oikeen olan takaa, kunnes muistin, etten enää oo kuustoista. Takas pöytään ja hörpin sitä vodkaa sitte siemauksin. Joku oikeesti venäläinen ois varmasti vittuuntunu. Huono tapa. MUTTA VENÄLÄINEN VODKA PITÄIS MUUTENKI TARJOILLA AINA JALALLISESTA LASISTA!!! Jalallisia snapsilaseja ei varmaan löydy ku Palacesta.

Olin positiivisesti yllättyny, etten flipannu millään tavalla valaistumisestani. Oli pakko todeta, että terveet ajatukset terveessä mielessä. No hard feelings muutenkaan ja silleen. Aloin kuitenkin miettiä niitä itselle asettamia sääntöjä, joista pidän kiinni. Tulin tulokseen, (vanha) että perustan kaiken helvetilliselle laskelmallisuudelle. Kansanopistot. Ihmiset. Yks vuos. Muutto muualle. --> Vuos on lyhyt aika, ja kaikki on aina epävarmaa. Todennäkösyydet positiiviseen tulokseen on pienemmät ku negatiiviseen. Vaikka Helsinkikerroin parantaakin tuloksia. Do I really give a fuck? Mä opetan aina, että elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä. Muuten käy niin, ettei koskaan tee mitään. Se sattuu. Vuosien saatossa yhä enemmän ja enemmän.

Ja mä toivon ettei historia oikeesti toista itseään. I've seen the fall of kings. Oon vaan jokeri. I'm here to please.

Mut tänään viinaa. Aion litkiä sitä silmät ristissä. Viinasta vois nyt sanoa, et se on mun cherrypie. Sweet cherrypie.

Ja konjakkigraavilohta ja akvaviitteja!

Ehkä teen tän fiksuimman vedon ja lähen yksin tenuttaa. Tai... Jos kävis siemailemassa jotain erikoisoluita.

Lauantaina juon NIIN PALJON VIINAA, ETTÄ HALKEAN! Tai en.

Nyt on perjantai. Lievä vitutus. Ite kussu tän viikon. Ainoo toive, että yks tyttö ei stressaa liikaa. Ei oo sen syy jos muut mokaa. (Minä.)

No place to go tonight. Eikä ideoita ens viikolle. Täytyy repiä ne ideat tossa lauantain aikana.

Palaute pappatoimittajalta mun työstä oli just mitä odotin. Se haukku sitä, ettei ollu kuvaa. Mä tiedän... tiedän... Mulla oli kamera mukana juttukeikalla, mutta olin niin muissa maailmoissa, että en tajunnu käyttää sitä. Oon muutenkin meidän ryhmän heikoin lenkki.

Yks jätkä kehitti oman uutisen tossa tän projektin alussa. Semmosta kamaa, mitä ei oo missään muualla. Tavallaan niin kovaa kamaa, että se pääs jatkamaan sitä juttua vielä tänään. Soitti yhdelle rehtorille ja kusetti sitä sormet ristissä. Se sai tietää sen puhelun avulla asioita, joita ei muuten missään nimessä kerrota. JA! JA JUMALAUTA, SIT SE KEHTAS VIELÄ SOITTAA TAKAS SILLE REHTORILLE JÄLKEENPÄIN JA KERTOO OLEVANSA TOIMITTAJA!!! AAAAAAAH! Vittu se jätkä on loistava mies. Gotta love the man. Nyt se korrektisti antaa sen rehtorin puolustella puheitaan. Vittu. Se jätkä on mun idoli. Tota se on parhaimmillaan.

Luin taas tänään jotain meidän verkkolehden tekstejä. Pysähdyin yhden tekstin kohdalle ja huomasin, et vaikee lukee eteenpäin. Oisin halunnu kommentoida. "Älä skrivaa näin vaikeeta tekstiä. Hei mä oon tyhmä, enkä osaa suomea, et kerro mitä tää tarkottaa pliis." En kuitenkaan jaksanu. Mulle huono aihe. En tykkää siitä, että luotetaan ihmisen kirjottamaan kirjaan ja samalla muokataan sitä aikakausien mukana. PAITSI, jos sen ottaa filosofisena teoksena, jossa on erilaisia pohdintoja. Ja joo. Mä en tiedä noista elokuvista mitään! Mut... opin uusia asioita.

Mulla ei oo putkinäkö, eieiei. Aina avoinna uusille ideoille. Toivon, että muutkin on. Valitettavasti harva tässä maailmassa vaan jaksaa edes harkita tarkastelevansa asioita eri näkökulmista. Sokeita paskiaisia. Paska maailma. Ihminen on ehkä tän maapallon epätäydellisin olento. Tai vitut. Mä en tiedä biologiasta juuri vittujakaan.

Toivon vaan, että pää kestää loppuun asti. Eilenkin löysin itselleni uuden tunnaribiisin: Queenin Show must go on. Matka jatkuu.