Ei tosta yksin juomisesta tullu oikeen mitään. On vaan kaks baaria, jossa pystyn istumaan yksikseni tuopin ja tupakka-askin kanssa. Pörssi on palanu ja Romano meni kiinni aikasin.
Soitin parille ihmiselle. Kukaan ei missään. Paras kaveri sano, et voisin tulla käymään niille. Siellä on aina paikka mulle. Jee. Sanoin, että tuun moikkaa joku toinen kerta. --> Jouduin käyttämään mun wildcardin, joka oli Toveri, jossa oli kaiken järjen mukaan Heolaisia. Mitä mun persoonasta on luettavissa jos meen mieluummin dokaamaan yksin ku joidenki tuttujen kanssa? Jännä kysymys.
Koska olin valmistautunut yksin kaljan kittaamiseen ja polttamiseen, niin musta ei ollu oikeen juttuseuraa aluks. Ja tottakai pelattiin Aliasta. Pyörittelin siinä silmiä, et moi, mut suomi ei oo mun vahvinta kielialuetta. Kun yks tyttö ekan kerran sitte alko selittämään mulle yhtä sanaa, niin en keksiny ees sitä. YHTÄ! Lopulta ku muut joukkueet arvas sen heti, ni tajusin, etten ois ikinä keksiny sitä. Se ei kuulunu mulla ku passiiviseen sanavarastoon. Sinnekin heikosti.
Oon ollu sokee. TAAS! Saatanan saatana Meske! On yks asia, joka nähtävästi sokaisee mun silmät. Omat tunteet. Olkoot kuinka ristiriitasia tahansa, niin mä en vaan nää niiden läpi asioita. Holy fucking christ! Sainpahan ainaki hyvän syyn juoda niin vitusti sitä viinaa koko seuraavan viikon. Oli semmonen PRICELESS-tilanne, ku baariin pajahtaa tyttö, joka esittää ilmoille kysymyksen, jota mä en ois ikimaailmassa tajunnu esittää. Semmonen kunnon valaistuminen ku kuulin sen kysymyksen ja sen jälkeen yhden jätkän NIIN SATAPROSENTTISESTI SAMANLAISEN naurahduksen ku joskus vuosia sitte kännykästäni kysyttyäni helvetin hyvältä kaverilta, et "mitä sun pitikään kertoo mulle?". Vittu sentään.
Pyörittelin siinä sitte tuoppiani (joka muuten oli erikoisolut) ja mietin, että mitäs seuraavaks. No... Jos tilais rundin pöytään. Ja kaikki otti vettä ja kokista. Helvetin helvetti! Jos HFC:tä on haukuttu seurakuntanuoriks (voi ottaa myös kohteliaisuutena), ni mitä vittua tää oli? Äääääääääh. Ei näin. ...mut, säästin rahaa. Itselleni hain Stolia. Meinasin siinä tiskillä, et nyt rupeen kippaamaan oikeen olan takaa, kunnes muistin, etten enää oo kuustoista. Takas pöytään ja hörpin sitä vodkaa sitte siemauksin. Joku oikeesti venäläinen ois varmasti vittuuntunu. Huono tapa. MUTTA VENÄLÄINEN VODKA PITÄIS MUUTENKI TARJOILLA AINA JALALLISESTA LASISTA!!! Jalallisia snapsilaseja ei varmaan löydy ku Palacesta.
Olin positiivisesti yllättyny, etten flipannu millään tavalla valaistumisestani. Oli pakko todeta, että terveet ajatukset terveessä mielessä. No hard feelings muutenkaan ja silleen. Aloin kuitenkin miettiä niitä itselle asettamia sääntöjä, joista pidän kiinni. Tulin tulokseen, (vanha) että perustan kaiken helvetilliselle laskelmallisuudelle. Kansanopistot. Ihmiset. Yks vuos. Muutto muualle. --> Vuos on lyhyt aika, ja kaikki on aina epävarmaa. Todennäkösyydet positiiviseen tulokseen on pienemmät ku negatiiviseen. Vaikka Helsinkikerroin parantaakin tuloksia. Do I really give a fuck? Mä opetan aina, että elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä. Muuten käy niin, ettei koskaan tee mitään. Se sattuu. Vuosien saatossa yhä enemmän ja enemmän.
Ja mä toivon ettei historia oikeesti toista itseään. I've seen the fall of kings. Oon vaan jokeri. I'm here to please.
Mut tänään viinaa. Aion litkiä sitä silmät ristissä. Viinasta vois nyt sanoa, et se on mun cherrypie. Sweet cherrypie.
Ja konjakkigraavilohta ja akvaviitteja!