IRC-Galleria

Kävin tänään aamulla opistoni joulujuhlassa. Meidän linjalta oli ehkä puolet paikalla. Muilta linjoilta saman verran. Laulettiin yhteisjoululauluja. (En laulanut; nuha.) Katsottiin rehtorin ja vararehtorin joulupukkipelleily. Oli ihan rento ja hauska. Lisäksi meidän linjan miesopettaja oli tullut sinne perheensä kanssa. Mukana oli semmonen ehkä 2-3-vuotias tyttö, joka tallusteli koko ajan ympäri sitä kappelia ja ihmetteli, että mitäs täällä oikeen tapahtuu. Tää opettaja sitte juoksenteli sen perässä hassun näkösenä. Siitä näky puoli, jota ei muuten pääse näkemään. Lisäksi se lapsi oli muuten aika hiljaa, mutta siinä vaiheessa kun teologian opettaja kertoi joulutarinan, eli miten Jeesus syntyi, niin siinä vaiheessa se lapsi alkoi nauramaan ja huutelemaan isää ja äitiä. Täydellinen ajoitus. Varmaan hauskaa sillä sillä opettajalla, ku sitä näin häiriköitiin. Ja siellä kappelissa on niin hankalat ääniolosuhteet, että se lapsi tosiaan onnistu hyvin sabotoimaan sitä tarinaa. Ja me tietysti naureskeltiin sitä söpöä pikkulasta.

Viimeseks laulettiin vielä yks joululaulu yhdessä, sitten mentiin joulupuurolle. Juoksin tietenkin ensimmäisten joukossa, jotten joutuisi jonottamaan. Meidän linja kokoontu aika lailla tuttuun pöytään yhdessä. Jotkut oli vähän kärsineen näkösiä. Karaokea eilen. Mul oli semmonen ihan rauhallinen fiilis. Poistuin ekana ja matkalla toivotin sille miesopettajalle hyvät joulut. Toista opttajaa en löytänyt. Kun poistuin ruokasalista, loin vielä katseen siihen pöytään, jossa muut linjalaiseni istuivat. Yks jätkä nosti just päätään ja heilautin sille kättäni hyvästeiksi. Ensimmäistä kertaa hyvästelin jonkun poistuessani ruokasalista. Tuli hyvä fiilis pienstä eleestä. Jos olisi vielä petrannu, niin olisi toivottanut kaikille niille hyvää joulua. Mutta toi riitti mun pieneen maailmaan.

Poistuessani koululta laitoin mp3-soittimestani soimaan Poguesin Fairytale of New Yorkin. Vaikkei ollut lunta, niin tepastelin hiljaa musiikin tahdissa kotia päin. Vaikkei ollut lunta, niin pystyin silti tuntemaan sen mitä joulu oikeasti on. Se on aikaa olla yhdessä läheisten kanssa. Ei siihen jouluun lunta tarvita. Joulu syntyy ihmisestä itsestään.

Kotipihalla vaihtu sitte seuraava biisi soittimesta. Hell's Ditch tasasi ajatukset lähemmäksi normaalia olotilaa. Mitä muuta voi odottaa, kun kuulee ensimmäiseksi:
Life's a bitch. Then you die. Black h e l l...