Pitkästä aikaa joku ihminen pyytää multa jotain. "Tuu pelastamaan meidät."
Jouduin kattomaan sitä tyttöä silmiin ja kaikkia periaatteitani vastaan sopersin sille, että "en mä voi".
Kerrankin ois voinu tehdä palveluksen jollekin. En pystynyt. Meinasin jo kertoa sille kaiken, miksei asia vaan tulis toimimaan. Vaan se olis ollu turhaa. Ei sillä oo väliä.
Ja ihan realistisesti ajatellen. En mä pysty improvisoimaan ruotsin ryhmäesitelmää. Ainakaan alle puolessa tunnissa ilman tietokonetta.
Oisin halunnu.