IRC-Galleria

En pysty vissiin enää samoihin suorituksiin kuin ennen. Laulaminen on ehkä helpompaa, mutta se ei oo enää yhtään... no vittu... hyvää vaikka. Tasapaksua ja tylsää. Ja mun ääniala on kuitenkin sen verran mielenkiintonen, että en pysty laulamaan edes Take Thatin Patiencea G-mollista vaan joudun transponoimaan sen vähintään homo-olliin. Ja siinä huomaa ehkä pienen eron, että ne jätkät on kuitenkin laulanu vuosikymmeniä. Jos joku väittää joskus, että ne jätkät ei osaa sjungaa, ni voi suksia vittuun, koska EI TIEDÄ ELOKUVISTA MITÄÄN!

Meatloaf oli kova laulaja. Ehkä on vieläkin en tiedä. Se veti aina tunteella. Siihen maailman aikaan, ku se alotti, se oli jotain "erilaista". Sen tuotanto siis. Nojaa aika paljon teatraalisuuteen. Mut pidän. Sen ääniala on taas sitä kamaa, että mun on ihan turha edes kuvitella laulavani sen biisejä.

Yks tapa saada jotain tehtyä tolle äänelle on juoda sitä viinaa sen verran, et on kostee kurkku. Sen jälkeen voi alkaa sitoasanojayhteensilleen,ettäniistäjääalkujaloppukirjaimiapois. Sanotaan sitä vaikka Shane-efektiks. Sillä saa välillä kaikkee hauskaa aikaan.

Käytin taas vähän aikaa sitten tekosyytä "mä saan palkkaa siitä, jos laulan jossain". Fiksu veto. Tosin taisin kyllä ampua sen ajatuksen ihan itse saman tien alas. Viimeks kun käytin tota tekosyytä, ni mulle tarjottiin kymmentä senttiä ja noin puolen tunnin päästä vedettiin kuitenkin yhdessä porukalla kovaa ja korkeelta. Teatterilaisia. Helposti lähetyttävää ja rentoa porukkaa. Paha mennä sanomaan vastaan semmosille ihmisille.

Hipheeeei, nyt on viikonloppu!!!