Kaipa sitä jotain oppii. Nainen, joka on vastuussa yhden tapahtuman tiedotustilaisuudesta ei koskaan vastannu mun sähköpostiin. Okei, ellei se nyt tänään yöllä sitte innostu aiheesta. En nyt välttis mee sitä ihan hirveesti syyttelemään. Kuitenkin noihin tiedotustilaisuuksiin on usein hyvä ilmottautua TARPEEKS AIKASIN. Mut hei, meidän nettilehti potkastiin käyntiin vasta tänään. TOSIN, mikään ei ole estänyt pohjustamasta tätä jo kuukausia sitten.
Ja joo. Enpä paljoo saanu aikaan koululla. Korjasin virheitä ja yritin fiksata ulkoasua, kun siitä kyseltiin. "Tää tälleen jooko?" Joojoo. Kyllä sen ehkä saa siinä Dreamweaverilla näyttämään joltain, mutta vittu ja vitun vittu ja vielä vittu sentään, ku se kama ei vaan näy samalla tavalla selaimella.
Selailin STT:n uutisia ja ylläriylläri, niitä tulee koko ajan. Loppujen lopuks päädyin siihen, etten koske uutisiin, ellei ne oo TOSI ISOJA tai, että ne on paikallisia, eli Stadilaisia. Tosta linjasta täytyy vielä keskustella erikseen ryhmän kanssa. Jos haluis vaan uutisoida uutisia sokeena, ni meillä olis koko ajan poistumassa kamaa arkistoon. Uus juttu per 5 minsaa. Eiei.
Ja se Trombit-radio. Voi jumakauta, kun tavallisellakin radiokanavalla joskus kyllästyy siihen samojen biisien kierrättämiseen, mutta helvetti sentään, näillä radiopeeloilla oli ehkä noin 45 minuutin soittolista. Joka tunti suunnilleen samat biisit. Jotain rajaa. Ja se nauraminen ja huutaminen niin, että uloslähtevä ääni säröytyy. --> Amatöörit. Mutta mitä mä oon arvioimaan. Tee itte paremmin homo. VAIKKA SAATANA TUNTUU SILTÄ, ETTÄ TEKISINKIN! Mut se riehuminen pois. Pronto. Biisilistat --> Uusiks. Äkkii. Huomenna jatkuu.