IRC-Galleria

Kun tajusin sössineeni, eli toisin sanoen muistin, niin tottakai teki mieli korjata asia. Ja sen voin sanoa, et ois vaan pitäny pysyä niissä alkuperäsissä ideoissa. Joku vitun kukkapuska tai sit se suklaarasia lahjapaperiin käärittynä "anteex"-kortilla höystettynä. Tää idea, jonka toteutin... Ei vittu. Ei enää koskaan näitä helppoja vaihtoehtoja. Mä teen kaiken päin vittua jos kyse on asioista, joita harrastetaan ihan oikeessa elämässä.

Halusin johonki rauhalliseen mestaan, jotta voin soittaa yhden puhelun ihmiselle, jota oon kiusannu. No Romanoon siis. Hain tuopin. En koskenu siihen. Just ideana, että voi suoraan sanoa, etten oo litkiny tippaakaan. En sitte miettiny sitä, että ku jollekki ihmiselle soittaa puol kymmenen lauantai-iltana, niin se perusoletus on, että soittaja on gänässä. Ja mitä vitun väliä enää. Sössin sen puhelun muutenkin. Huono linja kaiken lisäks. Tyttö oli jossain, mis oli melua. Sain kuitenkin just ja just pyydettyä anteeks, mutta kun suljin puhelimen, niin eka ajatus, että "sepä meni taas vitun hienosti". Katselin silmissäni filminpätkää, jossa kävelen kadulle ja isken sen kännykän miljoonan newtonin voimalla katukivetykseen ja se räjähtää tuhannen pillun päreiks. MIKS MULLA ON KÄNNYKKÄ, JOS EN TEE SILLÄ MITÄÄN???!!!??? Ei vituttanu ei.

Tapasin kuitenkin yhen kaverin, joka poikkes syömään mun seuraks Isoon-Ärrään. Se oli juonu aikasemmin, mut ei enää jaksanu. Join sen yhden tuopin. Sit mentiin spåralla niillepäin, ja jatkoin siitä yksin Arabianrantaan päin. Mulla oli ideana mennä tuijottamaan vettä yksin ja miettiä asioita. Vituikshan sekin meni.

Pelkään kovia ääniä pimeessä. Eikä mulla oo pään sisällä koskaan hiljasta. Pääsin kuitenkin tuijottamaan ihan kivan näköstä koskea, mutta se ääni oli semmonen, et omia ajatuksia ei kuullu. Painuin vittuun sieltä. Ja kiitos Helsingin kaupunki, kun pitää laittaa suljettua aitaa ihmisten kävelyreiteille ja sitte joutuu siinä vesisateessa kiipeilemään paskasilla kettingeillä ja tangoilla.

Kävelin. Kävelin. Ja kävelin. (Ja tää on oikein kieliopillisesti tää kirjotustyyli. Toi alku siis. Ns. tyylikeino.) Ihan jossain siinä kävelemisen alkuvaiheilla mä vielä sain aikaan ajatuksia itsestäni, mutta lopulta kaikki meni turhaks. Tajusin, etten osaa vastata itselleni edes helvetillisen yksinkertaseen kysymykseen. Tajusin, etten oo täysjärkinen. Eikä mikään ylläripylläri.

Siinä vaiheessa kun tajusin ajattelevani imperfektissä, mulla palo käämi. Pointti oli, että ei se ollu ajattelua - se oli kerrontaa. Mä en enää osannu ajatella. Eli kävelin paskavittusäässä jossain vitun KumpulaKäpyläEksymis-akselilla, eikä siitä ollu mitään hyötyä. Vaan kävelin. Ku koko vitun homman pointti oli ajatella. Ei harmittanu. Ei tosiaankaan.

Jos joku ois soittanu mulle, ni oisin huutanu siihen puhelimeen, että haista vittu, äläkä soita enää ikinä näin myöhään. Tai sit en. Aina ensin korrektisti tai muuten vaan ilmeellä. JA OISINKO HALUNNU OLLA MISSÄ TAHANSA MUUALLA, KU EKSYKSISSÄ JOSSAIN VITUN VITUSSA KESKELLÄ LAUANTAIYÖTÄ SELVINPÄIN YKSIN!!!!! Mut tää on just, et miks mulla ees on kännykkä. En mä sitä käytä. Koska mä oisin viimeks soittanu jollekki ihmiselle ja ehdottanu jotain... Itse asiassa en juuri koskaan. Kiitos XXX. Joskus jotain muuta ku viinaa? Tai ees sen lisäks? Tai sit ees sillon, ku mullekkin sopii... ja muille... ja paikka, josta kaikki nauttii? Vitut. Ei mun kavereista muutkaan kai osaa ajatella.

Pääsin vihdoinkin lähelle himaa. Kattelin, että on maailma muuttunu niistä ajoista, ku olin pieni. "Tostakin sai ennen Porscheja." Ei enää. Kotitalossa hissiin eksyttyäni vilkasin itteäni peilistä ja kuva oli jännä. Olin ikääntyny 60 vuotta. Suoraan sanottuna aika harvinaista nähdä itsensä totuudenmukasessa valossa. Kun pääsin sänkyyn, yritin ajatella jotain muuta ku vittua. Nimenomaan sitä sanaa. Jos uni vaikka tulis. Jos sitä heräis vaik aamulla, et pitää lähtee töihin. Ei siitä mitään tullu. Rauhotuin vähän, mutta lopputulos oli, että hajosin vaan fileiks. Siinä ois ollu kerrankin oikee mä elävänä nähtävillä. ...Sit mietin vaan, et enää noin kaks kuukautta. Siitäki kuukaus muualla. Mut eihän se mua auta. Senki jälkeen pakko liikkuu vaan eteenpäin. Vissiin pakko hankkii joku promoduuni jos muutenkin koko ajan vetää teatteria.