Ihan sama. Saari ja kaikkee. Mä ootan innolla sen tytön esiintymistä, joka soitti pianoo. IRL, mulla ei oo sille mitään opetettavaa/sanottavaa/puhuttavaa. Sitäpaitsi cembalo ei oo piano (correct me if I'm wrong, enkä oo). Ja se on cembalisti. Ite mä en osaa ees soittaa.
Kokouksen lopuks, ku oli missannu kaiken, ryhmänvetäjätyttö kyseli aionko tehdä jotain ens viikoks. Jouduin riisumaan arskat, koska niiden kanssa ei oo kiva puhua kenellekään. Näyttää valheelliselta... tai juntilta tai ihan vitun mysteeriseltä (joojoo, yhessä miesten ohjekirjassa luki kerran näin ja siinä vannottiin, että se on hyvä tapa saada naisilta. gotta love those books). Ja sit pyörittelin efektin takia silmiä ja käsiä niin, että näytin tunarilta, joka ei saa mitään aikaan mistään. (Eli näytin itseltäni.) "Ois kiva jos säki tekisit jotain ens viikoks, mut en voi tietenkään pakottaa sua", sanoo tyttö ja mä esitän idioottia, vaikka päässä soi, että tyttö tolla asenteella kukaan mulkumpi ihminen ei tuu koskaan tekemään sun puolesta mitään. Jos oltais työelämässä, ni oisin saanu fudut jo aikapäivää sitten. Kuitenkin, kun mulla ei tosissaan ollu minkäänlaista ideaa ens viikolle, ni en pystyny muutenkaan antamaan itsestäni mitään. Joku matkailu. Mitä mä siitä tiedän? Enhän mä koskaan ees poistu himasta.
Toinen syy miksei musta ikinä tuu toimittajaa: Liian pieni yleistieto. Lisätään siihen vielä kykenemättömyys omatoimiseen tiedonhankintaan ja ideointiin, ni minkäs teet. En voi väittää, ettenkö strebais sen Uutispäivä Demarin takia. Ei oo mikään kiva juttu mennä sinne kuukaudeks näyttämään pelleltä.
Lopulta. Kun kokous ja mun jallitus oli ohi, ni sitte vielä ope pysäytti mut. Sit jäi vahingossa arskat silmille ja korvakuulokkeet korville. Opelta käsimerkki "ota noi kuulokkeet pois" ja pyyntö: "Otatko noi aurinkolasit pois, jotta nään sun silmät." Kirosin mielessäni. Vituiks meni. En ehtiny ite ennen ku huomautettiin. Ja ope alkaa kehua, et "joo sulla oli kiva juttu siitä entisestä Heolaisesta", ja minä, et mitä vittua, se juttu ihan paska, ja miks pitää erikseen kehuu, mikä retardi mä sulle oon? I'm fucking allright ja se juttu oli huono. Just like this next one will be. This one, I'm writing right now. Or at least I'm trying. Wink wink. Mietin jo, et onko joku apina menny valittamaan sille, et oon väsyny kaikesta ja joo. Vittu mä oon toki väsyny. Väsyny tähän vitun XXXXXXXXX ja siihen, että XXXXXXXXX XX XXXXXXXX. Ja vittu en mä tiedä enää.
Eilen oli kaikki hyvin, ku juttelin kaverin kanssa, joka koitti selittää mulle asiaa siitä yhdestä kirkkotytöstä ja siitä kuinka asiat on oikeesti tosi hyvin. Ja koitin naama vakavana selittää, että tiedän jo. Parempi niin. Se antaa itsestään jotain muille. Luultavasti se on paljon enemmän (siis on) ku se, että se skrivaa jotain, jota joku joskus ehkä lukee. Mut silti ketuttaa. Itsekäs vitutus. Enkä mä pidä omista ajatuksistani. Mä pidän ihmisistä, jotka ajattelee muita.