IRC-Galleria

Niin. Sitä voi miettiä. Harkintaan mitä teen. Riittääkö tää mulle. Siirrynkö kynään ja paperiin? Kyllä sitä kuvittelee, että tää karsii käyttäjiä. Oppii tässä toki sitä toista kotimaista.

Eilen. Oli jännää. Kaveri pamahtaa kyläilemään mun bestiksen luokse siks, että mä oon siellä. Oon valmiina oven vieressä odottamassa ja huudan, että vitun idiootti. Saatanan tunari. Kukaan ei enää mitään koskaan... ääh. Jotain rajaa. Joku vois joskus muistaa, että kaikki ei oo tässä maailmassa miltä näyttää.

Käytiin keskustelu kaverin kanssa, että kuinka tärkeitä me ollaan toisillemme. Ja se sen tyttö löytäny elämäänsä lisää ihania ihmisiä. Todettiin ettei me pystytä edes valehtelemaan toisillemme. Sen verran lämminhenkinen keskustelu, että mä esitin saavani tekstarin ja menin toiseen huoneeseen, kun en viittiny XXXXX XXXXXX XXXXXXXX, XXXX XXXXXXX XXXXXXX. Se ois ollu vaan vähän outoa. Ja olin just sanomassa kaverille, että pahimmalta on tuntunu nähdä kyyneleitä sen poskilla... varsinkin sillon, kun oon ne itse aiheuttanut. Mä en ikinä unohda.

Käytiin keskusteluja ulkomaalaisista ja kaveristani paljastu yks hieno puoli lisää. Outoa. Tai ehkä en oo vaan pitkään aikaan nähny sitä, et ois voinu tietää. Tyttö oli eri mieltä. Kaveri ei viittiny hirveesti sanoa sille, mutta katteli mua ehkä vähän anteekspyytävän näkösenä. Mä menin koneelle ja kaivoin esiin Jore Puusan nettisivut. Siellä oli sitä matskua, jolla voi perustella asioita. Tyttö pyöritteli silmiään ja sano, että se tietää, että sen mielipiteet on ihan perseestä ja ne sen tunteetkin on ihan typeriä, mutta ettei niitä pysty noin vaan vaihtamaan. Ja mä tiedän sen. Hyvin. Toi oli kuitenki asia, jossa voi muuttua. Joskus se oppii vielä. Se on nuori ja luottaa siihen, että oma isä ja äiti on aina oikeessa. Niiltä se oli asenteensa oppinu. Kaveri valisti mua myöhemmin illalla sen verran. Päädyin jättämään Puusan blogin siihen niiden koneen työpöydälle. Vaikken oo kaikkee sieltä lukenu. Mut kai siel on kamaa, joka opettaa jotain. Tai vähintään hyviä tarinoita.

Maksoin taksin Amarilloon ja puolivahingossa ostin kaverille ja sen tytölle juomat. En jaksanu välittää. A:ssa oli yks vanha ala-astetuttu ja yks inttituttu. Ekaa kävin moikkaamassa ja sanoin, et tavataan joku kerta jollain possella. Jälkimmäisen kanssa kävin keskustelun, jossa se ihmetteli, että oon ihan erilainen, ku mitä se näki intissä. "Vitun outohan sä olit." Niinpä. Mut siellä olin flegu ja antaa ajan kulua -mies. Arkitodellisuudessa ja sen muissa muodoissa oon jotain muuta. Tai tilanneriippuvaista. Melkeen aina. Mä en oo satavarma enää.

Siellä oli kaks tyttöä, jotka oli käyny "vähän" solariumissa. Se toinen niistä oli lisäks vielä semmonen "Paris Hilton". Ja lisäks vielä aika babyface. Juoksi kädet puuskassa, et jee bileeeeeeeeet! Just sellanen tyttö, jolle ois pokkana voinu mennä sanomaan "Minä halveksun sinua, mutta voin panna sua siitä huolimatta".

Juotiin kaikkien fyrkat. Mun idea, että käveltäis himaan. Kaveri jutteli jollekki aika uskomattoman sekopäiselle naiselle (vihreä-liitto) mitä erilaisimmista asioista. Esim. Mersuista ja lihasta ja vedestä ja sähköstä ja se nainen oli titityy. Mä törmäsin Heolaiseen valokuvaajaan, joka käveli yöllä Stadin keskustassa roudaamassa jotain CD-soitinta. Ja mainostamassa kuinka sillä on mukana "tää toinen nainen". Joka esittäytyi tietty itse, että "joo, mä oon se toinen". Kysyin, että kuka helvetti se eka sitte on ja miks sillä on cd-soitin (räkkimalli) mukana. Ja se sano, et se on aika tuiskeessa ja se voi sitte kertoa sen joku toinen kerta. Ja mä sanoin, et "sul on aamulla iso darra". Ja sit oltiin, et näkyy.

Syötiin hodarit. Helvetin viilee tuli sen jälkeen. Lähettiin kävelee. Tyttö meni edeltä hirveetä vauhtia, ku sillä oli kylmä ja kaveri oli aika hitaassa kävelykunnossa. Kun päästiin Hakaniemeen asti, ni satuttiin kävelemään sen tytön ohi, joka sitte oli alkanu hoiperrella sen verran, et otin pari askelta taaksepäin ja tyttö kantoon. Ja samaa aikaa kaveri lainaa siltä tulta ja röökiä; tilanne oli absurdus mundus. Ihan hyvä kysymys tytöltä, et miks mä kannoin sitä. Tai no... En nyt tiedä kuinka hyvin kaveri ois sitä kantanu siinä kunnossa. Tosin siinä ihan joskus lähellä niiden himaa, se mun kaveri oli taas aika selvinpäin, koherentti ja fiksut jutut. Mut elämä on.

Joskus klo 5 nukkumaan, 12 ylös, 14 treenikämpillä autolla. Nyt tässä. Ajattelin jopa autossakin. Jännää.