IRC-Galleria

Täynnä luovuttajia koko mesta. Perseelle pitäis fudia. Oon mäki esiintyny kolmekasin kuumeessa ja lähteny sen jälkeen vielä juomaan tiukkaa viinaa (tosin tuli kai juotua jo ennen esiintymistä, mut... ai ylläri).

Lähdin himasta bilefiilareissa ja kun pääsin opiston ovesta sisään, ni vitunmoinen crash! Pari linjalaista odottelemassa siinä aulassa. Aloin etsiä taskuistani ämppäriäni, mutta noin sekunnissa tajusin sen unohtuneen himaan. Mietin, että jos keskittyis kahvikoneeseen, mutta onneks en ostanu mitään. Vieressä oli ilmanen tarjoilupöytä.

Oli sitte raahauduttava ihmisten seuraan, joille ei ollu mitään asiaa. Vitun hauskaahan se taas oli, kun tuli semmonen olemisen absoluuttinen sietämättömyys. Vitullisen nihkeetä. Jännitty hartiatki ihan umpijumiin.

Kun päästiin esiintymissaliin, niin siellä oli sitte alle kymmenen ihmistä yleisöä. Ja sehän vitutti. Esiintyjiä oli... 5 + yks majava. Moni oli perunu esiintymisensä viime hetkillä: "Pitäis tehdä muuta ja pää kipee." Vittu mitä runkkareita. Ketutti ja olin ihan jumissa.

Se tyttö, jonka esitystä odotin esiinty, kas kummaa, melkeen heti alussa. Ku se alotti, ni mun oli ihan mahdoton keskittyä sen soittoon, kun olin niin fucking tense. Suljin silmät, mutten saanu rentoutettua edes käsiäni. Oisin mieluummin istunu jossain salin takana yksin, kun siinä edessä. Vasta jossain biisin puolivälissä aloin tottua sen tytön ääneen ja flyygelin värähtelyyn. Pikkuhiljaa sain rentouduttua. Helpotti. Aloin digata siitä kamasta. Ehkä se tyttö vähän pidätteli itseään, mutta Easy ei nyt välttis ookkaan se maailman paras biisi, jota täytyis fiilistellä. Jos mä laitan tähän teknisesti hyvä laulaja, ni se on ihan turhaa. Mä en oo ekspertti. Mutta tiedän mistä pidän, ja tästä pidin.

Tyttö kysy konsertin tauolla mitä pidin ja vastasin, että "tykkäsin". Tuli ihan hyvä olo, kun ei tarttenu ees valehdella.

Kello ei ollu vielä paljoo mitään ja oisin ehtiny mus.teoriatunnille. Ehtisin varmaan vieläkin. Mutta siinä konserttitauolla taas alko rasittaa ja ketuttaa ja ihanaa jälleen. Mua alko vituttaa, että olin jäämässä katsomaan lyhytelokuvia, jotka olin muutenkin nähny jo. Kidutin vaan itseäni. Tekosyy olla muualla ku teoriatunnilla. Ja ne ihmiset siinä ympärillä. Puolituttuja, joiden kanssa mulla ei ollu mitään yhteistä. Aloin kaivata ämppäriä. Ois voinu kuunnella jotain paskaa ja olla vaan rauhassa. Menin taas vaihteeks aika lukkoon.

Ne leffat oli edelleen ihan hyviä. Ensin pidin silmät kiinni enkä seurannu, mut sit oli pakko kattoo taas. Ja nauttia.

Improsoittoa: Piano ja sello. Se sellisti on nuori "söpö" kaveri ja se on sellisti siinä, missä mä en oo kitaristi. Pianisti oli pianisti. Yleisö sai päättää musiikin teeman ja musiikkilajin. Pari biisiä tuli. Mulla oli hirvee halu ehdottaa teemaks rakkautta, mutta ei se nyt tietenkään ollu jotain, mitä perussuomalainen mies vois ehdottaa. Yks meidän linjalainen tyttö ehdottikin sitä ja napsautin sormet yhteen ja mielessä hihkasu "kiitos!". Harmi, että teema hävis niiden jätkien soitosta. Too bad.

Ku konsertti loppu, painuin kohtuu nopee vittuun. Sinne ois voinu jäädä kuuntelemaan jotain kirkollista toimitusta, mutta päätin, ettei tänään. Ei hyvästejä kenellekkään. Mielessä soi yhden tytön ääni, joka valitti kerran siitä, etten edes tervehdi sitä. Mut ei johtunu vittumaisuudesta, vaan kykenemättömyydestä. Sama jatkui kun huomasin Wallininkujan alapäässä, että yläpäässä käveli vanhempi aviopari omasta taloyhtiöstä. Niiden kanssa ois joutunu juttelemaan taas niitä ja näitä. Käännyin kadulla 180 astetta ja ehdin kävellä jo Toverin ovelle, kunnes mietin, että tulee vaan paska olo, jos meen litkimään olutta, kun pitäis olla muualla. Käännyin takas himaan ja kävelin sen verran hitaasti, että pariskunta ehti kadota.