IRC-Galleria

Toivotonta...

Ihan sama mitä yritän, niin tilanne on aina sama. Vaikka yritin vaan ajatella asian niin, että nään jonkun ihmisen, koska se sattuu olemaan läpikulkumatkalla, ja on ihan tavallista tavata tuttujaan kasuaalisti, niin ei. Heti kun näin tytön seisovan toisen kerroksen parvella ostoskeskuksessa se sama virneen ja hymyn sekoitus kasvoillaan, niin mä koin taas jotain jälleennäkemisen iloa ja tuntu, että kasvot vääntäyty hymyyn, johon ne ei missään muualla tai muussa seurassa väänny.

Kun lähestyin liukuportaita, niin ajattelin vaan, että miks näin. Ihan turhaan. Portaiden yläpäässä koko vartalo tuntu jo ihan löysältä ja mua ois voinu vetää narussa, ku jotain orjaa, joka on menettäny kaiken toivon siihen, että ikinä vois päättää mistään omista asioistaan.

Oon katsellu tarpeeks masentuneita ihmisiä, että erotan pitkäaikaismasentuneet jo aika hyvin ihan muuten vaan surullisista ihmisistä. Jää kasvoille. Niinku moni muukin asia. Kasvot kertoo ruumiin terveydestä.

Toivottomuus näkyy. Ihminen ei sure vaan jotain asiaa, vaan sitä, että ei ole mitään toivoa asioiden muuttumisesta. Tai ei edes sure ylipäänsä. Vaan on vaan. Kun ei voi mitään muutakaan.

Ja vaikka kuinka haluais muuttaa jonkun masentuneen tilan paremmaks, niin siihen ei jossain tilanteissa mitkään maailman lääkkeet tai terapia auta. Kun itse maailman pitäis muuttua. Joskus jotkut asiat vaan on lopullisesti kadotettuja.

Ja vaikka kuinka pyritään auttamaan masentunutta unohtamaan ne pahat asiat, joihin terve ihminen pystyy paljon paremmin, niin ei silläkään muuteta niitä tosiasioita, että perimmäiset syyt siihen ihmisen tilaan on yleensä ulkopuolella. Joskus käy vaan hyvä säkä, ja niille asioille voi tehdä jotain. Yleensä kai vaan yritetään päästä asioista yli. Eli unohtaa. Ei sillon asiat muutu. Samat jutut jää sinne aivoihin ikuisiks ajoiks. Ne vaan sysätään pois aktiivisesta muistista.

Masentunu ihminen voi sinänsä olla tosi fiksu. Se näkee sen oman asiansa realistisesti, että asia on faktuaalisesti toivoton. Siihen ei auta se, että joku sanoo "syö nää pillerit ja käy kuuntelemassa hyviä elämänohjeita".

Mulla on paljon asioita, joita ei voi korjata enää. Ja lisäks iso liuta asioita, joita voi.

Ei vaan jaksa. Kun mikään ei oikeen motivoi. Meni ohi maalista ja kisat päätty jo.

Lopulta täällä on enää vaan muiden takia. Kun muut haluaa. Itse ei. On vaan sätkynukke.